Voi niitä aikoja, ku oli enemmän todisteltavaa muille ku oli taitoja
Ne halus pysäyttää meijät, koitti tylyttää, mut oli mullaki sillo mun otsa rypyssä
Mä olin täynnä vihaa, ei sitä jaksa kauaa. Entiset vihamiehet, en mä kanna enää kaunaa
Vaikee päästää irti, mut kato ei se mitään, kyl mä ymmärrän, angsti kuuluu tiettyyn ikään
Helpompi repii alas ku jälleenrakentaa, helpompi antaa sisuskaluja vaa nakertaa
En anna painaa alas, vaik ois kuinka raskast. Jaksan kantaa maailmaa mun harteilla kuin Atlas
Ja vaikka näyttäs välillä menevän täysin puihin, mun ongelmat tuntuu paljo pienemmiltä ku vertaa muihin
Maailmassa on jäljel vielä paljon fiksattavaa, monta biisii tekemättä, paljon miksattavaa
kertosäe:
Jos murehtii turhist tääl, pääsee järjestään
Mä en anna pikkuasioiden ärsyttää
Kaikki liiottelee, kaikki kärjistää
Mä aion keskittyä johonki paljo tärkeempään
Jos murehtii turhist tääl, pääsee järjestään
Mä en anna pikkuasioiden ärsyttää
Kaikki liiottelee, kaikki kärjistää
Mä aion keskittyy johonki paljo tärkeempään
Tappavan tasaseen tahtiin pyörii tää maailma, en anna turhien asioiden mun päät vaivaa
Mulla on isompiiki kalloi paistettavaks, aikuisten ongelmiiki taisteltavaks
Sijoitan kallist aikaa asioihin aitoihin, beeffiiki oli enemmän jump-inin aikoihin
Vain on stavast stadiin, buli vaikka snadi. Illuminadi, haluun mun mielen sielujen buddyn
Olka kohahtaa, ei saa mua tolaltaan suurennuslasilla tarkkailijat odottaa
Mikä muuttuu sillä et suuttuu, sun ongelmat lähin vihast, sä palaat lähtöruutuun
Iloisen ihmisen ei tarvii sitä todistella, sun pitäs onnitella eikä vastaan ponnistella
Mä toivon pelkkää menestystä kaikille teistäki, nyt jo meitäki noi kutsuu heittereiks
Pois se meistä, meillä on muutaki tekemistä, puhe mistä puute, siks mä en puhu paljon mistään
Viha on helppoo, koita saada jotai hyvää aikaan, ei tää oo nii vakavaa lainkaan
kertosäe
Legendat kasvaa, sekä miehet että tarina. Melkein tappeluiks kolkkas monet pienet asiat.
Ahdistuneet muiden ongelmissa riutuu, ku jengil taitaa viiraa jotai muutaki ku tiuku.
Mä katon, katon kaikkea tarkkaan, ihmisiin viel luotto ku Kekkosen markkaan.
Vaikka käyty läpi ummet, lammet ja lemmet, på hemmet, aika raskasta, vai mitä emmet?
Ite ei jaksa enää kieroilla ja kyräillä, mul on oikeesti hyvä näin, en tiedä susta.
Onko sit huomannu vastaantulijatkaan et nykyään luetaan enemmän huulilta ku faktaa.
Enkä väitä et muut ois epätunnollisii, nyt koitan paneutua ongelmista vaan kunnollisiin.
Tuntuu, et media maailmast vaitonainen, en tiedä korruptiosta mitään, paperitähdest kaiken.
Hetken hiljasuus ei meinaa, että vaiti on ku bisnekset menee hyvin ja kunto vallan mainio.
Eikä onnellisuus kaipaa kavioo, silti liitoissaki uskon enemmän sala ku avioon.
Jou, kaikki riippuu miten tsiigaa, jengi näkee ruusupenkissä vaan multaa.
Positiivisuutta ei voi fiilistellä liikaa, suu messingillä juhlin edelleenki '95 kultaa.