"Kuka voi ennustaa sen tuskan ja surun määrää joka siitä seuraa.
Vaikka uskottelee itselleen että on asian kanssa ok jos sellainen tulee.
Kun soitat paniikissa päivystykseen kuullaksesi ehkä jotain lohduttavaa.
"Kuollu se sinne on!Mitä sä tänne yöllä lähtisit, sit alkaisit vaan itkemään ja lähtisit auton rattiin ja aiheuttaisit vaan vaaratilanteita, se tulee sit ulos kun tulee"
Entä jos mä haluan sen ulos nyt?Se on mun sisälläni, joku joka oli ja ei enää ollutkaan.Mun herneeni.
Musertuminen päivystyksen parkkipaikalla,luhistuminen taas kotiovella, kädessä pillerit.
"Otat noi sitten kerran et malta oottaa"
Ultrataan ja katsotaan."Aha,hei tää on tänne kuollut kyl jo monta viikkoa sitten,toinen jo aikasemmin"
Lääkäri ottaa kuvan, katsoo sitä, rypistää ja heittää roskiin.
Mun herneeni.
Mun lapseni.
No, kannattiko tulla kuulemaan tämä?
Ehkä pari mukavaa sanaa olisi riittänyt"