Syysillan pimeydessä
seison haudallasi.
Kynttiläni valaisevat
kiveen kaiverretun nimesi.
Sinun nimesi, Markus.
Kylmyydessä hengitykseni huuruaa.
Sydämeni palelee.
Sinun lämpösi on poissa.
Poissa ainiaan.
Ylläni tähtitaivas.
Vain sinua, Markus, sinua etsin!
Tähteäsi kirkkaimpaa.
Niin monta tähteä.
Niin monta kynttilää.
Emme ole yksin.
Et sinä, en minä.
Suljen portin takanani.
Emme ole yhdessä enää.
Emme milloinkaan.
Syysillan kylmyydessä
sydämeni palelee yhä enemmän.
Loputon kaipaukseni jäätyy minuun.