Vaiti on,
hän pimeässä
miettii tulevaa
Niin voimaton
on tuuli joka
purtta kuljettaa
Hän joka päivä toivoo että
saisi eksymään
tuon erään joka varmasti
saa kaiken särkymään
Vaiti on,
on pimeässä
aikaa itselleen
Suunnaton,
tuska joka
maalaa sydämeen
Hän päivät raataa töissä,
tekee mitä pyydetään
ja iltaisin tuo vaatii
ihmeitä ei vähempää
Unelmissaan uskoo että
joskus lentää pois,
kunpa höyhenensä siipiin
pian liimata hän vois
Unelmissaan tietää ett
on oikee enkeli,
mutta eksyi reitillänsä ja
väärän valitsi
Totuuden tietää,
vain se on tärkeää
Katselee
kun nukkuu
pahan alku juurineen
Katselee
ja tietää, tuo on
väärä ihminen
Kun ymmärrä ei miksei
tyytyväinen ole hän,
ei ymmärrä ett kahlinnut
on toisen elämän