niin monta sanaa
ja liian vähän aikaa
en tänäänkään unta saa
liian paljon rakkautta
eikä ketään kelle sitä antaa
ei ole ketään
jota voisin rakastaa
itken öisin
toivoen että kuulisit minut
hymyilen päivisin
toivoen että huomaisit
huomaatko nämä arvet
rakkauden tekemät
kuuletko tämän tuskan
sekin on rakkauden syy
pitäisikö rakastaa
kun ei öisin koskaan unta saa
tuska minua valvottaa
kun ei vieresstä ole ketään
arvet vieläkin satuttaa
kun ei kukaan niitä hävitä
ehkä pystyisin vielä nousemaan
jos sinä tulisit tukemaan
ehkä kykenisin vielä rakastamaan
jos sinä tulisit halaamaan