IRC-Galleria

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö: Hidasta,mua pelottaa
Poika: Enkä,tää on hauskaa
Tyttö: Eikä ole.Oo kiltti,tää on liian pelottavaa
Poika: Sano mulle sitten,että sä rakastat mua
Tyttö: Hyvä on,mä rakastan sua.Jarruta!
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika: Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs?Mä kyllästyin siihen...

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena.Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä ja vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen,matkan puoli välissä,poika huomasi jarrujen olevan rikki,mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta.Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa.Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän,jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

---

"Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä kuva päiväkirjaasi"

Sinä kuuntelit hiljaa
Kun minä valitin
Kuinka maailma on synkkä
Ja pilvet painaa
Kuinka itseeni petyin
Ja haaveni alitin
Iholleni sinä puhalsit viileää ilmaa

kertosäe:
Ei uppoa usko
Eikä toivo tuhoudu
Rakkaus ei rapistu
Se on meillä tässä ja aina


Ikkunassamme autojen valot leikkii
"Nukutaan kulta nyt"
Sinä hiljaa kuiskaat
Minä nuku en vielä
Mielessä hiipii
Minä muistan sen taas
Että maailma on kaunis
Että maailma on kaunis
Maailma on kaunis

Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasin astelin valokeilaan.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän



Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et jokainen ystävist on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävien käsiin ohjaimis.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tieto, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakse,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.



Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonan,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit et miten rakastan sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa tyttöön mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draama, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.

Tämä Ystävä
kuuntelee,

Tämä Ystävä
ymmärtää,

Tämä Ystävä
rakastaa.

Tämä Ystävä
ei jätä minua pulaan.


Tätä Ystävää
minä rakastan.

Tätä Ystävää
voin halata
ja rutistaa.


Tämä Ystävä
pysyy vierelläni
ikuisesti.

Sydämessäsi ainakin.

Kanssasi
katson tulevaisuuteen
kuljen onneen uuteen

jos vain mahdollisuuden annat
ja sylissäsi eteenpäin kannat

Et menneisyyden anna väliimme tulla
siitä karvaita kokemuksia on mulla

Vaan kahden kuljemme onnen rantaa
ilon, rakkauden tulla antaa

Kerrallaan päivä tai kaksi
aina vain tulet rakkaammaksi

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää ja
minun ystäväni on kuin niittynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kii, tule kanssani rantaan
niin vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taa ja
saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja
siksi tahtoisin,
oppia tän maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus, olen akuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.