Istun jo varmaan toista tuntia paikallaan/
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan/
sun kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten/
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken/
otan kännykän käteen, soittaisinko vielä/
oisko siitä hyötyä, mietin koittaisinko vielä/
saada sut ymmärtämään tän kaiken tapahtuneen/
vai menisinkö vaan sänkyyn itkeen itseni uneen/
taas kerran, en mä kauaa tätä jaksa/
sä kysyt multa miksen matkaani vaan jatka/
se ei oo niin helppoa, ei todellakaan/
vaik yritän paeta joka suuntaan, oot ovella taas/
mua vastas, jokane oven avaus on niin raskas/
palaan sisään yksin, helpompaa olis sun matkas/
vituttaa pyörii päiväst toiseen täs samas paskas/
kelaten et mikä tän kaiken lopulta ratkas/