Voi taivaan talikynttilät!
Näkymätön käsi läiskäsi autoraukkani nokalle kiloittain jäämurikoita, konepelti ja lokasuojat kuhmuroilla.
Pysäytti, katsoin ympärilleni ja päätin jättää muutaman turhan asian tekemättä.
Ei edes raaski sanoa, kenen jäljet näin toissailtana ensimmäistä kertaa. Joitakin vainotaan, metsäeläviä, niin hartaasti vainotaan. Pehmeät tassut hiljaa kuusikossa, reitti väistää haisevaa ja meluavaa.
Saukon jäljet puron sulla. Mooses on tullut pulkkana kurviin. Pienemmät jäljet veneen alle, ehkä neito? Jotain ne on telmineet, kellineet keskenään.