>> Mä en pysty nukkuu, jos mun huoneen ovi on kiinni. Mä en edes näe koko ovea, mut mä jotenkin vaan tiiän, onks se auki vai kiinni. Ja jos se on kiinni, mun on pakko käydä avaa se ennen kuin mä voin käydä nukkuu.
>> Mä puhun itsekseni. Paljon. Pälätän oikeesti tyyliin koko ajan jotain, olin sitten yksin tai en.
>> Mun on aina pakko tarkistaa onks mun sormukset "oikeinpäin" (jos niissä on joku kuvio/kaiverrus, niin sen kuvion/kaiverruksen pitää osoittaa mua kohti) ja jos ne ei oo, mun täytyy kääntää ne. Sama juttu ranne- ja kaulakorujen kanssa.
>> Ainakun mulla on tylsää, mä teen käsilläni koko ajan jotain: naputan kynsilläni pöytää, pyörittelen jotain tavaraa käsissäni, naksuttelen sormiani.
>> Jos mä katon telkkaria/olen koneella, ja jossain mun läheellä on joku lamppu päällä, niin mun on aina pakko käydä sammuttaa se. Etenkin jos se lamppu heijastuu television/tietokoneen ruudulta. Se valo vaan jotenkin ärsyttää.
>> Jos meillä on joku telkkari päällä ja kukaan ei kato sitä, mun on pakko käydä sammuttaas se telkkari.
>> jos mä olen koneella, niin mä käyn aina vähän väliä tutkimassa, onko meillä mitään syötävää (vaikka tietäisinkin ettei meillä oo)
>> mä istun aina koneella ihan ihmeellisissä asennoissa. jotka ei pakosti edes näytä niin mukavilta ja joissa dataaminen on tavallaan vaikeeta (joskus mä jopa istun lattialla)
>> tos meidän tulostimessa on tollanen läppä, niin mä aina avaan ja suljen sen läpän yhä uudestaan (ja sen olis tarkotus olla auki vaan sillon kun tulostin on päällä)
>> mä puhun meidän tietokoneelle, tulostimelle, puhelimelle, mikrolle, televisiolle, kaukosäätimille yms. muille elektronisille laitteille