IRC-Galleria

Kertosäe:

tää on mun lauluni sadepäivän varalle
tiedän etten yksin jää
jotain suurta puuttui
elämäni tuulen suunta muuttui
auringon mä nytkin nään

Verse 1:

mikä on se juttu jonka takii olet epätoivoisiin tekoihin turvautunut
juttu jonka takii on sodittu ja murhattu mut
ilman sitä ihminen on niin pirun turhautunut
mikä on se joka halaa sua ja jolle purkaa surut
joka saa sut miettii mitä vittua
kun sen takii aina leuka sekä silmät tippuvat
sitä moni joutuu kaivaan syvemmältä
iltarukouksessaan pyytään taivaan ylemmältä
sitä etsivät nuoret se tukee hetkinä huolen

(Kertosäe)

Verse 2:

nyt se nukkuu vieressäni kainalooni kaivautuneena
kauneimmillaan tyynyn kuva poskeen painautuneena
se on yhtenekuuluvuuden tunne pimein öinä
kun sen kosketuksest sielu sekä ruumis kihelmöivät
kun se luonani luonani ekan kerran kävi kyläs
se lahjoitti mustavalko-maailmaani värikynät
aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen
pakottaen etsiin vastausta kysymykseen
miksi minä - miks se valitsi mut?
miehen jollon sydämessään pienet lasinsirut
miksi minä - miks se valitsi mut?
miehen joka eilen seinään maalasi pirun
vastaus - ei se kysy meiltä aikaa eikä paikkaa
se arvojärjestyksen saa uusiks meidät laittaa
se katos multa mutta nyt on takas tullut
se on maailman hienoin tunne siis olla rakastunut

(Kertosäe)

Verse 3:

niin pitkään aurinko nousi mustana
sydän tulee kipeeks kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
miettien et eiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna
silloin välähdyksen auringost näin harmaan taivaan alla
mä haluun uskoo kohtaloon ja kanssas rakentaa sen
myrskyn keskellä sä seisot päässä sateenkaaren
paskaa kertyy mutta senkin kaiken jaksaa kantaa
jos on vieres ihminen jonka kanssa jakaa taakka

(Kertosäe)