Mick, joka vihasi tietämättään torstaita yhtä paljon kuin oleskeluhuoneessa istuva heppu, oli vielä huonommalla tuulella kuin aina maanantaisin. Silti hän ehti repun nurkkaan heitettyään todeta mielessään tytön olevan aika menevän näköinen.
Rojahdettuaan istumaan Mick selvitti hetken kurkkuaan. Hän vilkaisi tyttöä uudelleen nyt kun näki paremmin lähempänä ollessaan. Matematiikan parissa näytti pakertavan.
Mick myhähti itsekseen. Matematiikassa ei ollut mitään outoa, mutta tehtävien tekijän kanssa kaikki ei ollut kunnossa. Hän kallisti päätään miettiessään miksi. Tytöllä ei näyttänyt olevan rintoja - vaikka ei siinä mitään, kaikille ne eivät kasvaneet - mutta se, mitä "tytöllä" niiden sijaan oli... Mick laski katsettaan vielä vähän.
"Voi vittu", hänen suustaan pääsi ensireaktiona totuuden paljastuessa. Mick jäykistyi jonkin verran ja painautui kiinni sohvan selkänojaan, ikään kuin hän pelkäisi tyttöpojan käyvän kimppuunsa hetkenä minä hyvänsä. Hengitys kiihtyi ja kasvot kalpenivat. Kellon minuuttiviisari liikahti toisen kerran, mutta Mick haukkoi yhä henkeään. Kohta hän kohottautui parempaan asentoon ja osoitti poikaa sormellaan.
"Homo."
Apua mä tukehdun omaan nauruuni.