Mitä pidemmälle homo jatkoi, sitä voimakkaampia kylmiä väreitä Mick tunsi alaselässään. "Rakas" räjäytti pankin. Yhtäkkiä hän toivoi, ettei olisi riisunut huppariaan.
"Mä en oo herkkä", Mick sanoi melkein järkyttyneenä. Hän nosti kätensä puuskaan ja kivetti kasvonsa vakaviksi. "Herkistely on homojen juttu."
Mick mietti ja mietti keksiäkseen, kuinka helvetissä hän onnistuisi välttelemään homoa koko koulun alueella. Tunnit olivat simppeli juttu, ei tarvinnut kuin poistua luokasta. Paitsi jos se seuraisi. Mick ei epäillyt sitä enää.
"Ai et?" hän puuskahti. Homo ei ollut painava, mutta sitä ei tarvinnut kertoa homolle itselleen. Mick tuhahti. "Mä en tunne jalkojani vieläkään."
Seuraava ajatus nosti niskakarvat pystyyn. Mitä jos se sekopää ottaisi selville hänen huoneensa numeron? Omasta huoneesta oli aika vaikea paeta. Mick pudisteli päätään ja toivoi mielikuvituksensa olevan vilkkaampi kuin homon vastaava. Kylmät väreet jatkuivat.
"Me ei todellakaan tulla tapaamaan toista kertaa."