IRC-Galleria

Aurinko jaksoi paistaa. Aina siihen saakka, kunnes valkoiset kasvot peittivät sen.
Mick räpäytti silmiään. Krapula aiheutti vuosi vuodelta realistisempia harhanäkyjä.
Mick käänsi päätään ja tunsi kostean maan poskeaan vasten. Rauhallinen ilme kasvoillaan hän nipisti itseään pariin päivään leikkaamattomilla kynsillään.
Sattui.
Unta tämä ei ollut.
Mick yritti raahautua ylös. Hän nousi istumaan katsoen ensin sekavan näköisenä järveä ja sitten tyttöä. Mick hieroi silmiään. Näky ei kadonnut. Miettimään paneva fakta.
Huono asia oli, ettei Mick muistanut kuin nimensä ja siitäkin vain ensimmäisen osan. Hyvä asia oli, ettei hän kuvitellut olevansa Batman. Joskus oli käynyt niinkin.
Mickin päätä särki. Hän laskeutui takaisin makuulle ja sulki silmänsä. Kun hän avasi ne kahden ja puolen minuutin kuluttua, tyttö oli paikalla edelleen. Mickin katse kirkastui, kun hän yhtäkkiä tajusi, mitä hittoa oli tekeillä. Hän oli kuollut ja päässyt taivaaseen.
Siistiä.
Mick osoitti tyttöä sormellaan. Ihan vain varmuuden vuoksi.
"Enkeli?"

awwww, mä sulan ja ulisen ja teen kuolemaa ja sekoan <3