IRC-Galleria

Walked away, heard them say, "poison hearts will never change, walk away, again."
Turned away, in disgrace, felt the chill upon my face, cooling from, within.

Hard to notice, gleaming from the sky, when you're staring at, the cracks.
Hard to notice, what is passing by, with eyes lowered.

You, walked away, heard them say, "poison hearts will never change, walk away, again."

All the cracks they lead, right to me.
And, all the cracks, they'll crawl right through me.
All the cracks, they'll lead right to me.
And, all the cracks, they'll crawl right through me.

And I fell apart.

As I, walked away, heard them say, "poison hearts will never change, walk away again."
Turned away, in disgrace, felt the chill upon my face, cooling from within.

Levinny meikki passasi oikein kivasti yhteen pojan luonteen kanssa. Yhtä sekamelskainen sekin.

Homon sanat eivät paljoa enää tässä vaiheessa lohduttaneet. Mick todella toivoi, ettei olisi kysynyt.
Homon puhuessa ilotulituksesta Mick toivoi myös, ettei törmäisi poikaan ainakaan uutenavuotena. Eikä kyllä milloinkaan muulloinkaan, kun homo olisi ottanut miestä väkevämpää. Jos kaverin jutut olivat tuota tasoa jo pää selvänä, niin...
Mickin ajatukset pysähtyivät pään laskeutuessa hänen olalleen. Jos aiemmin ei ollut jo mennyt yli juttujen puolesta, niin nyt meni. Mick irrotti kätensä toisistaan ja alkoi näyttää huonovointiselta.
Ylen antaminen olisi kuitenkin ollut heikkoutta, joten Mick yritti pitää sen sisällään. Sitten ei muuta kuin puhumaan säästä...
"Vittu täällä on kuuma."

Mitä pidemmälle homo jatkoi, sitä voimakkaampia kylmiä väreitä Mick tunsi alaselässään. "Rakas" räjäytti pankin. Yhtäkkiä hän toivoi, ettei olisi riisunut huppariaan.
"Mä en oo herkkä", Mick sanoi melkein järkyttyneenä. Hän nosti kätensä puuskaan ja kivetti kasvonsa vakaviksi. "Herkistely on homojen juttu."
Mick mietti ja mietti keksiäkseen, kuinka helvetissä hän onnistuisi välttelemään homoa koko koulun alueella. Tunnit olivat simppeli juttu, ei tarvinnut kuin poistua luokasta. Paitsi jos se seuraisi. Mick ei epäillyt sitä enää.
"Ai et?" hän puuskahti. Homo ei ollut painava, mutta sitä ei tarvinnut kertoa homolle itselleen. Mick tuhahti. "Mä en tunne jalkojani vieläkään."
Seuraava ajatus nosti niskakarvat pystyyn. Mitä jos se sekopää ottaisi selville hänen huoneensa numeron? Omasta huoneesta oli aika vaikea paeta. Mick pudisteli päätään ja toivoi mielikuvituksensa olevan vilkkaampi kuin homon vastaava. Kylmät väreet jatkuivat.
"Me ei todellakaan tulla tapaamaan toista kertaa."

"Tappelettekste?"
"Ei, me keskustellaan musiikista."
LAURI <3

"Miksi sinä olet noin pitkä?"
"Kuule, sitten kun sä olet niin vanha kuin mä olen nyt, niin sä olet vielä pidempi kuin mitä mä olen nyt."
"No kuinka vanha sä sitten olet?"
"Vanha."
"Se on 15."
"Apua, en minä halua olla noin vanha." Ai kiitti.

Declan on sairas.

Majava <3

Mähän sanoin, ettei noiden kahden laittamisessa samaan huoneeseen ole mitään järkeä; homoltani on revitty hiukset päästä kahdesti, Mickiä on lyöty kahdesti ja sillä on ihan pikkusia ongelmia lantion seudulla, jotka rakas homoni aiheutti. Vahingossa.

Aww, sain halauksen sellaselta pikkuselta.
"Lähetkö sinä pois?"
"En mä tänään vielä. Huomenna vasta."
"Minä en tahdo että sinä lähdet."
"Mutta mun pitää mennä mun omaan kouluun."
"Tämä on sinun oma koulu! Minä en päästä sua lähtemään." Ja ei se kyllä päästänyt mua.
"Päästätkö irti?" "En." "Ida." "En päästä." Kyllä se sitten päästi irti kun mä olin eka tunnin istunut niiden kanssa. Mä en haluu tietää mitä huomenna tapahtuu. Ne on varmaan kaikki mun kimpussa.