Tähän päättyy paljon hyvää,
paljon kaunista.
Kuka sinä olet minulle kertomaan,
Mitä saisin tehdä ja mitä en?
Kahleesi kuristaa.
Kuka minä olen sinulle vastaamaan,
Kun oma elämäs on pelkkää harhaa?
Valheesi satuttaa,
Sun on pakko irroittaa!
Jos rakkaus on tätä
Niin mä en tarvii sitä
Valitsen yksinäisyydenkin mieluummin
Jos rakkaus on tätä
Niin mä en tarvii sitä
Se tekee liian kipeää
Vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa
Mä sua muistoistani pois en saa
Vaik arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan
Mä sua muistoistani pois en saa
Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
Käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.