Tulin vähän aikaa sitte iltavuorosta. Oon kotiutunut aika hyvin hotellin yläkerran loungebaariin. Se on hieno ja tummaa puuta ja terästä ja vuolukiveä. Lipittelen siellä fiksusti pukeutuneena lattemacciatoa aina kun en myy dry martineja (oikeasti plokkaan suurimman osan ajasta perse ruvella turistien lautasia ja laseja mutta se ei oo olennaista). Tänä iltana oli alunperin tarkoitus lähteä parin kaverin kanssa kaupungille hiukan rentoutumaan, mutta kun meni näin myöhään ja huomenna teen tuplavuoron niin on ehkä ihan järkevää jäädä kotia.
Meneehän se joulu näinkin. Onneksi en pidä joululauluista, jouluruuasta, joulukoristeista, enkä muustakaan jouluun liittyvästä imelyydestä. Nivalassa ois tietysti tavallaan ollut ihan kiva päästä käymään kummipoikaa ja muita katsomassa, mut pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa. Puolitoistakertaisella palkalla viitsin ehkä juurijajuuri tehdä 16 tuntia töitä/vrk, oli sitten kuinka joulu tahansa.
Ja kiitos ystävät kaikista ihkuista hyvänjouluntoivotuksista. En vain ole ehtinyt vastata juuri mihinkään ku työpaikka on niin syrjässä, että sielä ei mun puhelin toimi ja pääsen niin myöhään etten sitten enää jaksa enkä kehtaa.
Mun leukaperiin tuli äsken mystinen särky ja kipu, pureskelin varmaan pakastepizzaani äsken vähän turhankin antaumuksellisesti.