IRC-Galleria

Ilta meni siinä touhutessa. Bar&Grill ZoomUpin pasta on parasta pastaa mitä oon syönyt miesmuistiin (sen pituudesta on tehty erinäisiä tutkimuksia, yleensä noin 6-9kk). Maukasta ja sopivan epäterveellistä ja vain hieman kuivakkaa. Ja ne valkosipulisuolakirsikkatomaattikuivapatonkisysteemit on ihkuja mitä tarjoillaan aluksi. Oon alkanut tykätä siitä ravintolasta.

Yöllä töissä oli sillai kivaa, että oli suht. vilkasta. Kukaan ei vaan halunnu tilata multa niitä juomia mitä mä halusin tehä, ja sitte ne kitisi ku tein niitä väkisin ja sanoin että "juo pois seon hyvää!"
"Illan asiakas" -tittelin voitti tällä kertaa siististi pukeutunut ja kaikinpuolin miellyttävästi käyttäytyvä henkilö, joka tuli tiskilleni aikomuksenaan hintojen tiedustelun jälkeen tilata virvokkeita. Kerrottuani, että tuoppi maksaa euron, lonkero, salmari, pehmikset ja siiderit kaks ja puoli rahaa, asiakas kysyy: "Ai eikö teillä oo mitään tarjouksia tänään?" Mutta hatunnosto joka tapauksessa asiakkaillemme, jotka lähes poikkeuksetta ja imetyn keiton määrästä huolimatta viljelevät henkilökunnan kanssa asioidessaan sanoja "saisinko", "kiitos" ja "ole hyvä". Keski-ikäisiä öykkymöykkyjä palveltuaan sitä oppii arvostamaan oman ikäluokkansa hyviä tapoja.

Siitä tietää, että on nukkunut liian vähän, ku töistä kotiin kävellessä näkee kadulla höyryäväntuoreen oksennusrieskan ja matkalla kouluun tuo värikäs yskä näyttää edelleen ihan juuri ryityltä. Voisi luulla ettei potentiaalinen buliimikko ole ehtinyt seuraavaa kadunkulmaa kauemmas.
Muutamaa korttelia edempänä pääsin taas todistamaan, kuinka huonosti vanhat ihmiset käyttäytyvätkään (kyllä, yleistän, mutta eikö "nuorisoa" sitten?). Kävelin yksin kevyen liikenteenväylän oikeaa laitaa, kunnes takaani tullut pyöräilijä ohitti minut niin läheltä, että tönäisi minua kyynärpäällään. Arviolta nuijasodanaikainen ämmä jatkoi taakseen vilkaisematta ja puhisi mennessään kuin olisi ollut pusertamassa käpyä ulos ahteristaan. Vitun ämmä!

Saatiin palaverissa ihan kohtuullisen hyvin kaikkia juttuja aikaiseksi aamupäivällä. Nyt pitää rientää englannin oral pleasures -tunnille ja sitte Mikon ja Santun tykö treenaamaan huomista improkeikkaa Kauppayhtiöllä.

Whiuuuuuh!

Tänään luennolla jollain videolla nainen sanoi, ettei taiteessa sovi näkyä yrittäminen. Se on kyllä ihan totta. "Onhan tuossa yritystä" on masentava kommentti. En tavoittanut luennon jälkeen mun ryhmätyökavereita, keitten kans pitää tehä pari jotain juttua. Sain kyllä idean vehnäjauhoinstallaatiosta leikkipuistossa, enää pitäisi ehtiä toteuttaa se.

Eilen puhuttiin teatterilla taiteesta ku teen lavastusta näytelmään. Sain pari aika kivaa ideaa, näin itse itseäni kehuen. Kaikki pitää tehdä itse. Kehuminenkin. Ohjaajan kanssa Kurkeen kaljalle lähtiessämme moitin ystäväni autoa epäseksikkääksi, mutta puolustukseksi sanottiin että siinä on iso perätila, jossa on esimerkiksi lapsen hyvä olla. Se oli päivän hauskin letkautus. Hihhih!
Vieläkin naurattaa!

Tänään olis taas laulutunti jee! Sitte illalla pitää väsätä teatterilla lavastuksen pienoismalleja ja luoda surrealistinen, krapulainen, konservatiivinen sekä ylellinen tila. En ollut eilen ihan varma alanko maailman parhaaksi lypsykoneenkorjaajaksi vai maailman parhaaksi lavastajaksi. Onneksi on ainaki yks kenen mielestä mä olen maailman paras Eino <3 Ihhh!

Aamulla torkutin 18 minuuttia ja ehdin siinä välissä nähdä unta kolmesta mustasta hikoilevasta pahvilaatikosta, jotka avautuessaan muuttuivat itkeviksi rammoiksi joutseniksi. Kuva oli kaunis, mutta hämmentävä.

"Taide on subjektiivinen, ajassa ja ja tilassa voimakkaasti kiinni oleva kokemus."

Taide on paskaa.

Mun läppäri ei halua vieläkään leikkiä mun puhelimen kans, joten en pääse kotona nettiin. Kuitenkin se näytti mulle eilen tosi pelottavan (K13) leffan, missä joku mattieskohytönen söi New Yorkin ja olin yöllä melko varma, että kohta se tulee tuolta Kemijoesta ja kaataa meijän talon ja heittelee autoja Ranualle ja ehkä jopa Tornioon asti.

Unohdin aamun muotoilun tutkimuksen luennon, mutta toisaalta olin kyllä niin väsynyt, oon paljo enempi tyytyväinen siihen, että oon nyt yliopistolla täysissä ruumiin ja sielun voimissa, kuin että olisin aamulla tullu tänne zombeileen. Tänään on siivouspäivä ja tiskauspäivä ja tavaroiden järjestelypäivä ja lukuilta. Aion lukee ainaki Ergonomics for beginners, Suomalaisen muotoilun historia ykkösen, viime viikon Aku Ankan ja Koraanin. Ehkä.

Viime perjantaina olin Doriksessa Secret Agents -muotinäytöksessä mallina. Oli kyllä ihan hulppean hauskaa. Arctic Day Span tekemät hiukset ja meikki säväyttivät ainakin pankkiautomaatilla jonossa edessäni olleen naisen, joka vaivihkaa veti lapsensa sivuun kun steppailin paikalle.

Sunnuntaina oltiin Irenen, Kefen ja Aatun kanssa makkaran paistossa Ounasvaaran näköalatornin laavulla. Perille kilometritolkulla ylämäkeen tarvottuamme huomattiin, ettei laavulla ollut yhen yhtä polttopuuta. Mutta tosi eräjorma kun olen, en hätääntynyt epätoivoisen oloisessa tilanteessa, vaan soitin Sky-hotellin respaan että "nyt minä tuun hakemaan teiltä halakoja ku täällä ei oo!" Meillä oli aika kivaa. Ja sieltä tornista näky hirmusen kauas.

Perjantaina oli Sierijärvellä ja Tivolissa töissä ihan kivaa joo. Dippadai. Lauantaina olin Pyhällä töissä ku sielä oli Kaija Koo esiintymässä. Steppailin tiskin takana tangon tahtiin ja väitän oppineeni viimeinkin ne perkeleen askeleet! Asiakkailla ainakin riitti ihmeteltävää.

Sunnuntaina pidettiin ohjaajan luona teatteripalaveri. Puhuimme valkoisesta väristä ja kukostamme Albertista, joka ei saanut koskaan naista, joi elämänsä aikana yhdet kännit, oli kaksi viikkoa krapulassa ja ammuttiin. Olimme kaikki sitä mieltä, että Albertin kohtalo oli kovin karu.

Tänään oli englannin oral pleasures-kurssin aloitus. Tai oral skills whatewa. Sit menin kampaajalle. Sain ihan uudet hiukset ja hienot kulmat. Tykkään taas hetken aikaa itsestäni niin paljon että hirvittää. Huomenna saan Mixistä ja Espritiltä vaatteet perjantain muotinäytöstä varten. Jänskättää jo vähäsen. Tulkaa katsomaan Dorikseen siis tänä perjantaina 20:30! Secret agents on stage!

Ulkona paistaa aurinko, taitaa olla vuoden viimeisiä päiviä, kun voi käyttää aurinkolaseja näyttämättä idiootilta. Vois mennä pousaileen ihan vain siitä riemusta. Ja katteleen pissiksiä.
Tai solariumiin.

Muutaman viikon päästä pääsen vkonlopuksi Turkuun ja Helsinkiin JEE! :)
Pussaus ja halaus vain ja menoksi!

Tänään kulttuuriantropologian luennolla opittiin että suppilovahveroita ei kasva näin pohjoisessa, sukkahousut ovat tylsiä ja kun lenkkitossuja tarkastelee kulttuuriglobalismin näkökulmasta niin ne ei näytä kaikki ihan samoilta, jos on kenkäkauppias. Kukkakauppias sen sijaan... ööö... Sit katottii joku dokumentti käsivarakameramummosta joka kuvas ranskalaisia dyykkareita. En nähny spektaakkelia maailmoja järisyttävään loppuun saakka, kun oli tapaaminen teollisen muotoilun laitoksen amanuenssin kanssa. Se suositteli ehdottomati tekemään kandin täällä. Mun mielestä se ois kyllä voinu sanoo että "lähe vaa menee!" ...Vähä niinku mun laulunopettaja. Mut meillä oli kyllä hauskaa ja samanväriseksi lakatut kynnetkin! Nii'in!

Laulutunti alkaa kahenkymmenen minsan päästä. Oi voi sentään! Ja illalla ainaki Karo ja Jossu ja Raita tulee kyläilemään. Jos sinusta - rakas lukijani - tuntuu siltä, että tahtoisit tulla kylään, niin ole toki tervehditty ja tervetullut. Muinakin päivinä kuin tänään.

Vaihteleva määrä sekalaisia ajatuksia ailahtelevaisessa mielessä vaarantaa mielenterveyden ja vähentää siittiöiden määrää. Älä aloita.

Mun ylinopeussakosta on vielä 80€ maksamatta... Perkeles!

Kylläpä taas on vierähtänyt edelliskerrasta. Kuulin just että mun pitäis kuulemma olla kulttuuriantropologian tunnilla, mutta ehtinee kait tuota. Ote arkeen ja siitä irtautumiseen on ollut tasapainossa. Tänään pitää ehtiä olla vielä kamalan reipas ja täytellä lappusia ja rientää paikasta toiseen.

Tänään oli fuksimessut Yliopistolla. Mä olin mysteerihenkilö meidän ylioppilasteatterin esittelypöydällä. Siis sen päällä. Seisoin vähä vajaat kolme tuntia liikkumatta pipo silmille vedettynä pöydällä yliopiston aulassa. Oli veikeää kun ihmiset säikähti tajutessaan että olinki elävä. Olo ei muuten ole hirveän eloisa. Tekis mieli päästä päiväunille.

Eilen kinasteltiin työkaverin kaa siitä, kumpi pieras eka. Sitte ällötti ku kuulin, että kiveksille tarvitaan viidenkymmenen kilon paino per neliösentti, ennenku se rutsahtaa rikki. Olisin ollu onnellisempi ilman tuota tietoa. Tein jonku drinksun tai montaki ihan päin helevettiä mutta ei palio napannu. Hauskaa tuntu olevan.

Kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen heräsin kampaajalle ja siitä tuli niin hyvä mieli, että ostin turkoosin hupparin ku oli halvennuksessa. Matkalla yliopistolle mulle soitti mies, joka kauppasi kirjasarjaa, joka maksoi ainoastaan vähän päälle 300€ joten tokihan minä nyt semmoisen tilasin. Mutta se on oikeasti tosi hieno ja hyödyllinen kerta se on Suomalaisen muotoilun historia kolmissa kansissa. Ei siis mitään humpuukia tyyliin "Tilaatko Aku Ankalle housut?" (mitkä tilasin viimeviikolla... No ei ne housut ollu mut joku lisäosa kuitenki). Catab brassaili venäjän kieliopillaan ja Hanna lähti amputoitavaksi ja minä viemään freelancer-verokorttiani ylioppilaskunnan toimistolle. Mun pitää maksaa niille jäsenmaksu ja ne maksaa mun liksan. Hassua.

Kohta tulee kyllä kiirus ku pitää lähtee Kaupunginteatterilta lunastaan liput ku päätettiin sittenkin mennä mennä lauantaina kattoon Suurenmoista! -musikaali kun saatiin hyvä jengi kasaan ja sillai. Kylppärin pistorasia hylki pyykkikoneen töpsöliä (töpsöli on lypsyn ja suppilovahveron jälkeen ehkä oudoimpia suomen kielen sanoja) ja koska en jaksanut nojata pistorasiaan puoltatoista tuntia, minkä pesuohjelma olisi vaatinut. Mun ihanaiset kauluspaidat ja monenkirjavat alusvaatteet lillui sielä liki vuorokauden ennenku sain ne tänään survottua taloyhtiön pyykkikoneeseen. Ja siihen helvetinkoneeseen piti panna RAHAA että se toimi! :O Kyllä oli hirveä vastoinkäyminen!

Tulin yliopistolle. En saa meidän amanuenssia enkä opintopäällikköä kiinni, ja kaikki on jumissa niin kauan kunnes saan ne kiinni. Ilmoittautumisajat lukukaudelle ja eri kursseille umpeutui sillon ku olin kertausharjotuksessa ja ennen sitä mulla ei ollu nettiä (mitä ei ole vieläkään) enkä tiennyt että tulenko kouluun ollenkaan. Näytän ihan tosi eksyneeltä Pikku Myy -pipossani täällä tiedekunnan käytävillä harhaillessani.

En tiiä mistä aloittaisin. Tässä laitoksessa ei ole tällä hetkellä juuri mitään, mikä motivois mua tekemään yhtään mitään. Sain eilen uuden työn. Tuntuu vähän yksinäiseltä. Luokan liitutaululla lukee "Mene sinä laiska muurahaisen tykö ja katso kuinka hän ahertaa." Onpa masentavaa.

Sunnuntain heksubileissä oli mukavaa. Oltiin keilaamassa. Se oli eka kerta ikinä. Katin kanssa oltiin samalla radalla enkä tajunnu ees heti et keilaus ei ookkaa joukkuelaji. Katin Ice Man vei voiton mun Purppuranpunaisesta Kostajastani, mut mä olin kyllä just alkamassa voittaan sitä, mut sit piti lähtee syömään ja sit saunaan ja sit baariin. Ei siitä sen enempää.

Heräsin ennen puoltapäivää, kun isoveli soitti mökiltä. Olivat kavereineen viettämässä venetsialaisia. Mukavaa. Vaatteet sain päälle ja ulos lähdettyä kuitenkin vasta nyt, nukutti kovasti eilisen työillan jälkeen.

Olin keskellä korpea karhupuku päällä makaamassa laavulla ja sitten heiluin sokkona kun Punahilkka talutti. On mulle itseasiassa oudommistakin asioista maksettu. Sit kuoriuduin otsokostyymistani ja alta paljastui (asiakkaan mukaan) "söpö tonttupoika". Sitte tarjoilin ruokaa ja juomaa ja ihmisillä oli hyvä tahto.

Tulin taas Kauppayhtiölle, kun omaan nettiin en pääse ku kännykkä on vieläkin hoidossa. Ihan suoraan sanottuna en pidä kahvista kovin paljon. En juo sitä nauttiakseni siitä. Kahvi on välikappale - tekosyy - pukeutua, lähteä ulos ja keskustella ihmisten kanssa. Nerokasta. Entä jos satoja vuosia sitten joku ei olisikaan keksinyt, että juuri k a h v i on juuri se asia, jonka varjolla tavataan ihmisiä ja myydään seksiä? ...Hassua. Mikähän se sitten olisi? Jospa se olisi vaikka kynsien lakkaus tai pikkulintujen kiduttaminen? "Moi, käytsä usein täällä? Kuule lähtisitsä joku päivä mun kaa vaikka rääkkäämään punatulkkuja? Tohon ihan kulmille on avattu tosi kiva paikka, siel niitä saa kivittää ja antaa sähköiskuja..."

Hmm... taitaa olla hieman liian varhaista Einon pohtia mitään vaahtokarkkia syvällisempää.

Merkittävää, että istun taajamajunassa. Ikkunasta ulos katsottaessa taajamaa näkyy yhtä taajaan kuin Ase & Erä -lehden kestotilaajia Vegaaniliiton vuosikokouksessa. Ennen Rovaniemeä on niin paljon korpea, että mieleen pälkähtää väistämättä ajatus: "Mitä helvetin asiaa ihmisillä on voinut olla tänne tuhansia vuosia sitten?" Pieni annos pöpelikköä on silti ajoittain hyväksi. Normaalisti tunnen oloni sorsaksi jahdin aloituspäivänä, jos Vagabondin alla ei kopise öljysora, mutta sekin on kai asennekysymys. Junan ikkunassa tällä(kin) hetkellä juokseva maisema nimittäin tarjoaa edellytyksiä vaikka ja mihin eheyttävään aktiin.

Minä tykkään hakata halkoja.

Halot taas kasvavat puissa - siis metsässä. Hiljattain kertausharjoituksessa järjestettiin kenttäjumalanpalvelus (onko kenttäjumala eri kuin asutuskeskusjumala?) Ensinnäkään en ole järin uskonnollinen tapaus, mutta etenkään en pidä siitä, että valtiolliset ja uskonnolliset asiat sekoitetaan toisiinsa. Papin -sinänsä oivaltavaa ja ennenkaikkea lyhyttä- puhetta mättäällä istuen kuunnellessani koin maanpuolustusrauhaani häirittävän. Tuntuvasti hurskaammaksi olisin tullut ryhmäteltan edustalle kasaamani alttarin, eli halonhakkuupölkyn, puupinon ja kirveen kanssa touhutessani.

Köyliöjärven jäällä ja laajemmaltikin kirveellä on ollut suorastaan uraauurtava rooli kristittyjen historiassa siinä missä miekoilla, ristiinnaulitsemisilla, anekaupalla ja inkvisitiollakin. Toteutanko minä siis itseasiassa vain varhaiskristillistä vaistoani tarttumalla kirveeseen ja ajattelemalla henkeviä? Sielunhoidolliselta vaikutukseltaan halonhakkuu joka tapauksessa vastaa patikointia Nepalin ympäri Maarit Tastula reppuselässä (lainaus Tuomas Toloselta).

Eikä kenenkään ajattelunvapaus tule loukatuksi.