kuin lassi!
Kuoli pois jo kuitenkin syynä mikä ett'
alkuunsa noin loppui ikä?
Niin kauna kuin hän sopparuokaa söi
vielä pyysi "lisää tuokaa"
Hän oli terve, punainen
vaan kerran hän jo huusi:
"En, en nyt en syökään mitään soppaa!
Nyt en ole soppaan mieltynyt!"
Ja päivän päästä Lassi lahtui ja
puna poskipäistä haihtui
vaan sittenkin hän huusi:
"Hei ei soppa kelpaa mulle!
Ei, en syökään soppaa nyt
En ole soppaan mieltynyt"
Näin lapsi juoni päivää kaksi
ja kävi yhä laihemmaksi
mut yhä julisti hän julki
kun soppakulho pöytään kulki
"En syökään soppaa minä vaan
ma ennen syömätt' olla saan!"
Ja nyt hän kuivui niin kuin korsi
vajaan luodin mahtoi painaa
ja viimein hän surman sorsi
maan mullan nyt makaa vainaa