Olin Linkin Parkin esittyksessä aivan eturivissä. Kylkiluut ja rintalasta paskana, polvi rikki ja kädet mustelmilla, ku monenkymmenentuhannen ihmisen massa paino mua aitaa vasten. Mutta, ei se mitään, sillä mä sain halata laulajaa, Chester Benningtonia! Ja kauan!! eka se tuli oikein halaan mua, siis olkapäät vastakkain. Sit se mun kohdalla nousi sillee ylös laulaan in the endiä ja mä olin vaan sen mahassa kii :DDDDDD Sit se vielä ojensi mulle niiden plektran, ja oikein sulki mun kämmenen käsillään. oonpahan mä pirun onnekas likka. (kuvassa kamerakännykkä kunniaan, Siinä teille chester bennington)
Sitten, lopuks, sain vielä niiden rumpalin juomapullon. taikavettä oikeen :D Ei siinä muuten mitään, fanittanu niitä vaan niin vitusti joskus ala-asteella :) ja oli sit pakko ostaa niiden keikkapaitakin:)
Aamulla löyty laukusta myös joku ihme cd, en tiä mistä olin saanut.
Lauantai oli kans pirun hieno, aurinko paisto kans. Serj Tankian oli vitun hyvä ja Danko jones yllätti positiivisesti. Einon kaa jammattiin ihan hulluna
Sunnuntai oli aika vitusta. Esiintyjät ja seura ja kaikki siis oli mahtavaa kuten ennenki, mut lauantaiyön tapahtumat masensi mielen ja pilas fiiliksen. Kiitos niille, ketkä yritti pitää sen jutun multa salassa, koska mielummin tietty oisin kuullu siitä vasta pirkkalassa. Siellä oli tosi avuton olo ku ei voinu mitää asialle tehä...
Billy talent, Paramore ja Foo fighters sitä mielialaa vähän nostatti, tai oikeestaan pisti unohtaan. Hatun nosto niille