IRC-Galleria

Yksi mielekkäimmistä asioista, joita saan ihmisenä kokea näinä pimeinä vuodenaikoina, ovat katulamput. Miten täydellinen hetki se onkaan, kun hapuilee pimeässä tuulitakki päällä niiden alkaessa hiljaisen syttymisensä.

Hetkeä ennen lamppuja, harmaat pilvet pimentävät taivaan, ja tuuli uljeltaa puissa. Punainen auto ajaa hiljalleen ohi, sen ajovalot enteilevät jo tulevasta. On kummallista, kuinka lämpimät valot saavat minut hymyilemään. On pimeää, ja haluaisin tietää mitä mieltä ohiajava ihminen on ilmastonmuutoksesta.

On pimeää, kunnes lamput alkavat vähitellen viimeinkin syttyä. Ainakin täällä meillä päin, ne syttyvät vähän kerrallaan. Ensin aivan vähän. Sitten jo hieman enemmän.

Taas, ja taas.

Mutta silloin kun ne viimein hohtavat kirkkaimillaan, minä olen jo oman pöytäni ääressä lukemassa ranskaa. Moi, je m'appelle Jemina..