Tuntuu epätodelliselta olla kesälomalla muutaman päivän kuluttua kun on ehtinyt taas kerran tuudittautua turvalliseen rytmiin, ihmisiin ja oppimiseen.
Mutta saanpahan kuvata ja syödä jäätelöä koko kesän.
Ja Meerin rippijuhlat odottaa. Ja kesäyliopisto hyvin todennäköisesti. En ole edelleenkään luovuttanut Provinssiajatustakaan. Ja haluan opetella jonkun pianokappaleen kerrankin hyvin, täytyy vaan löytää hyvä opeteltava.
Anna Puun levy on tajuton.
Moi.