kaksitoista ihanan pitkää minuuttia aikaa kirjoittaa kuinka ihanaa oli äsken kävellä kovin kovassa tuulessa hauskoilla kengillä kirjastoon.
11 minuuttia enää jäljellä koneaikaani. aion käyttää sen hyvin. kaiken ajan vain onnellisuuteni jakamiseen ystävilleni.
10 minuuttia - eilen illalla kun avasin huoneeni ikkunan, tuuli kovaa. kovin kovin kovaa. tuntui syksyltä kun oli niin pimeääkin. viimeisen meille johtavan katuvalon valo ei ylettynyt ikkunani alle (9 minuuttia) vaan olin yksin pimeyden ja sateen kanssa. sade tuoksui kauniille.
8 minuuttia vielä. eilen tuntui siis syksyltä. sitten aloin kaipaamaan syyskuukausia. koulua, ystäviä, sadetta, ilmestyviä nuottikirjoja ja viimeisiä hetkiä skootterilla ajoon. silloin saa pukeutua kivoihin vaatteisiin ja maailmassa on paljon enemmän asioita (7 minuuttia) rakastettaviksi.
kuka vielä ihmettelee miksi kaipaan syksyä? kesä on ehkä hienoa aikaa ja toiset pitävät vapauttaan ihmeellisenä. mutta (6 minuuttia) minä tunnen itseni enemmän minuksi kun tietää että aamulla täytyy taas lähteä kouluun, kylmän ja pimeän maailman läpi tietenkin.
5 minuuttia
4 minuuttia
3 minuuttia
2 minuuttia
nyt olen vain hiljaa ja katson ulos kun puut heiluvat kauniisti. joku haluaa tähän, tuolla se muka piileskelee hyllyn takana. olen ihan varma että kun mun piponi tupsu siirtyy turvallisesti alakertaan, sen kaksitoista minuuttinen on alkanut kauan aikaa sitten (kokemusta löytyy ahah)
1 minuutti
en enää tiedä mitä sanoa.
ehkä että rakastan maailmaa.
syksy tule jo.