> ois kai siistii antaa periksi nyt, toteais vaan kylmästi ei tästä mitään tuu, lähtis kävelemään, laittais oven kiinni perässään.
> hajonneita unelmia mahtuu historiaan, mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
> kaikki päättyy aikanaan, mua jaksaisi et kuitenkaan. hyvän vaihdoin kyyneliin, nyt katsot silmiin sokeisiin.
> viilsit mun haavoja, tuhosit sisältä, jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään. työnsit miekan suoraan läpi mun sydämmestä, kiitti näist arvist ja monist kyynelistä.
> hetkessä kaikki voi muuttuu, ei sitä osaa varoo, vahvallakin pohjalla voi kaatuu.
> tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta, vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta.
> näin kun asiaa ajattelee tarkemmin, kaikki voisi olla hiukan paremmin.
> sydämmest nyt pala puuttuu, tuu takas nii kaikki muuttuu.
> liian paljon joutunut kokemaan, mut ehkä kipu tekee must vahvemman.
> haluun vaan sut mun elämään pysyväks.