IRC-Galleria

Enpä ehtinyt kirjoittelemaan illalla, joten jätin eilisen hommat tähän päivään. Eilinen oli jälleen suhteellisen tylsä, muta silti avartavan valoisa päivä. Päädyimme pitkälle meditatiiviselle kävelyretkelle metsään ja siinä ohessa sain lisää uusia huonoja ideoita pääkoppaani.
Pitäisi jaksaa lukea pääsykokeisiin. Tuntuu vain, että energia valuu monina pieninä puroina kaikkiin maailmankaikkeuden turhiin sopukoihin jättämättä minulle voimaa harjoittaa keskittymiskykyä vaativaa. Ja jos joku vaatii täydellistä omistautumista niin se on aivojen harjoittaminen tulevaisuuden opiskelua varten. Enhän tietystikään ole yksin ongelmani kanssa, mutta vertaistuen hakeminen moiseen asiaan tuntuisi lähinnä itsensä pettämiseltä.
Tänään olisi tarkoitus harjoitella hieman muzakkia kuten huomennakin. Rauhoittavia ja luovia hetkiä. Kaleidoskooppi näyttää rahaa ja rakkautta eikä rakkaudesta pulaa olekaan. Rahat vain ovat loppu. Matkamme Lontooseen oli kuin huumaava vampyyri, joka imi koko budjetin jättäen kuitenkin jälkeensä mukavan tunteen.
Sitä tulee pohdittua, että lukeekohan kukaan tätä mieleni ulostetta. Sehän on sinänsä saman tekevää kun itselleen kirjoittaa, mutta narsistin poikanen (vai jättiläinen) vaatii välillä saada vastinta. Illalla on uuden vuodatuksen aika.

-Kuinka valaskala Joonaan nieli, kun sen kurkku on niin vietävän pieni?-

Uusi aamu ja uusi aika. Ulkona on -10 astetta, mutta lämmön pitäisi kohota päivän mittaan. Olisi todellakin toivottavaa, sillä tämän maan talvi-ilmasto ei todellakaan ole suunnattu minua varten. Olen kevään ja kesän lapsi (oli paskarunollista). Joka tapauksessa maailmanhistorian suurimpia virheitä oli vaeltaa Suomeen ja asuttaa tämä kylmä kaistale.
Sitä miettii päivän tulevia haasteita ja niitä ei tunnu olevan ensinkään; eli toisin sanoen vapaapäivä ilman mitään tekemistä. Onneksi on tuo Aino, joka myös tänään vapaana vaeltaa. On luultavasti parasta ottaa kirja käteen ja katsoa miten ajan virta etenee. Kirjoitella sitten illalla uudestaan, jos vaikka olisi jotain sanottavaa.

-Hullujahan me kaikki olemme, mutta se ken pukee hulluutensa sanoiksi; häntä kutsutaan filosofiksi-

Hieman alavireisen ja tylsähkön aamun jälkeen sain puhelun vanhalta ystävältäni. Oli taas mukavaa pitkästä aikaa miettiä syntyjä syviä kahvikupposen äärellä ja kertoa iloista ja suruista. Tämän jälkeen olikin aika mennä tarkistamaan remontin kourissa kiemurtelevaa asuntoparkaamme. Voi mikä murheellinen näky. Seinät revitty ja pölyä ympäriinsä kuin vanhassa haudassa. Ja me asukkaathan olemme nuoria, viriilejä ja rakkauden täyttämiä. No ei siinä sitten sen kummempaa; oli aika lähteä rakkauteni kanssa autoajelulle.
Päädyimme terveyskylpylään spottailemaan mummojen (tasa-arvon vuoksi myös pappojen) viimeisten päivien sairasta elämää. Saako tuosta nyt sitten tyydytystä kun on itse nuori ja vetreä. Pelkäänpä ettei saa.
Iltasauna odottaa ja sehän vasta on mukavaa. Saunan suomalainen pyhyys ei sinänsä merkitse minulle muuta kuin kliseisiä sanoja, mutta olen havainnut tuon kuuman huoneen mitä oivallisimmaksi meditaatiopaikaksi. Sauna tyhjentää mielen ja rentouttaa ruumiin kun taas kuuma kylpy tuo inspiraation mielen eteiseen. Siistä molempi parempi. Aika jälleen lopettaa ja huomenna taas kirjoittaa.

-There are still pieces of social life left on the table of darknes-

Herätty on, aamutoimet tehty ja toivotettu hyvät opiskelupäivät paremmalle puoliskolle. Nyt sitten istun ja ihmettelen, että mitä sitä tekisi. Mahdollisuudethan ovat lähes rajattomat... voisi kuunnella musiikkia liian kovaa, surffailla epämääräisillä internetsivustoilla, tai tarttua kirjaan jossa kerrottaisiin tapahtumista, jotka eivät tavallisen talliaisen tielle satu. Yhtäkaikki taidan keskittyä tylsistymis meditaatioon.
Illaksi on toki suunnitelmia, ei mitään valtavaa, mutta kuitenkin. Lauluharjoituksia ja kupponen teetä ystävän seurassa. Mikään ei voita teetä ja keskustelua paitsi ne miljoonat asiat jotka lyövät hyvän olon nauloja käsiisi ja jalkoihisi (moraalinvartijoille tiedoksi, että en tässä viittaa huumaaviin lisäaineisiin).
Olen kehittänyt itselleni upean tavan ennustaa tulevaa kaleidoskoopin avulla (btw keräilen niitä). Täksi päiväksi on selvästi luvassa intohimoisen kulmikasta menoa. Uskoako?
No niin aika palata työttömän hullun töihin.

-Why are you such a stupid asshole? Would you really like to know?-

Tasainen on päivä todella ollut ja mielikin sillä samalla radalla. Pieni retki maantiekahvilaan tuli tehtyä ja uusia juonia punottua. On asioita joita ei saa jakaa ei suureen ääneen varsinkaan. Otetaan esimerkiksi henkilö X, joka tänään avautui erektio-ongelmistaan kahvilan pöydässä.
Käytöstavat oi nuo kultaiset ajat minne olette hävinneet. Tämä alkaa olla kirjoitus, jossa on hyvin merkillinen tunnelma. Kun kaikki menee tasaisesti ei kerrottavaa liioin ole.

-Kun veljes kanssa leivän jaat sen loppuessa naamaas saat veljeltäs kunnon potkaisun-

Tultiin tosiaan tuolta Englannista muutama päivä ja täytyy vain todeta, että oli mahtava trippi. Kokemukset vain paisuvat kaleidoskooppimaisiksi kuviksi kun niitä muistelee.
Täällä Suomessa on nyt sitten kylmää ja tylsää, kuten arvata saattaa. Näin mielisairaanakin ymmärrän, että oli suuri virhe esi-isiltämme vaeltaa tähän pohjolan kolkkaan. Muutimme asianhaarojen pakottamina vaihteeksi avovaimoni vanhempien luokse pois omien siittäjieni luota. Turhia pohdiskeluja harjoitetaan ja itseään lääkitään. Kyllä huominen on parempi ja muuta roskaa.
Treenaamaan pitäis oman bändin kanssa päästä ja trubaduurisysteemejä harjoitella. Sairasloma senkun jatkuu. Eipä tule mieleen muita asiota korvasta lävistetyltä mieheltä.

-It´s alive-

Ihanaa aikaa Lontoossa on vietetty ja edelleen vietetaan. Omituisissa paikoissa on kayty ja viela omituisempia asioita tehty. Eipa ole ikava suomeen. Vaikea edes selittaa kaikkea mita on tapahtunut, joten enpa taida edes vaivautua aloittamaan.
Kokemukset ovat suuria spiraaleja, joiden kasittaminen tulee viemaan viela pitkan aikaa. Lontoo kuittaa ja lopettaa, Suomessa tavataan.

-Thou what you whilt-

Tänään on päivä jolloin halpalentoyhtiö kuljettaa meidät Lontooseen. Hypin jännityksestä ja koetan jäsennellä ajatuksiani tulevaisuutta ajatellen. Edessä on paljon, paljon, paljon. Jännitys hävittää järkevät ajatukset päästäni, joten on helpompi vaikka kirjoitella vapaista oravista, jotka oravoivat pitkin maita ja mantuja vailla huolen häivää.
Pääasiassa tässä kai täytyy säätää kaikkia viimehetken matka-asioita koko päivä, niin ettei sitä itseään ainakaan kehtittämään pysty. Olisi kiva päästä jo siihen 4-vuotiaan tasolle. Valtakuntani tuntuu kovasti hössöttävän ja lässyttävän ohjeitaan (hyvää tarkoittaen, totta kai). Eipä mieleeni nyt enempää tulekaan paitsi Lontoon vaate-, kirja-, levy- ja tilpehöörikaupat. Palataan asiaan kun sitä on.

-Let me be the sugar in your tea-

Päivä hurahti kuin pysäkinväli linja-automatkalla. Ihminen voi kokea kummallisia asioita ja samalla olla niin omissa haaveissaan, ettei tajua ympäristönsä täydellistä kaaosta. Matkakuume on nimittäin sellainen tauti johon ei lääkettä löydy (tai paskat kaikkeen löytyy)... Huomenna se sitten tapahtuu London Calling (on muuten ihan hyvä POP-biisi, eipä sekoiteta noita brittejä tuohon varsinaiseen punkkiin).
Hiukset tuli tosiaan tänään typistettyä vähintäänkin porvarilliseen muottiin, mutta pitää muistaa pitää ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä ja muita kliseitä. Aika radikaali oli tuo muutos kuitenkin kun nyt ihan papista kävisin. No, onhan Saatanallakin omat kardinaalinsa.
Juuri saunasta tulleena voin vannoa, että tuo kansallinen höyryhuone on mitä mainion paikka pienelle löylymeditaatiolle. Mitäs sitä pitempään jaarittelemaan, on lääkkeidenoton aika, ja sitten piakkoin vaeltelemaan unien aavikolle. Ja kuten lapsellisena tapanani (pohjautuu 12-vuotiaana aloittamiini päiväkirjoihin) tapanani on laitan loppuun vielä pieni aforismi:

-Me olemme kaikki murhaajia ja prostituoituja - riippumatta siitä, mihin kulttuuripiiriin, yhteiskuntaan, luokkaan tai kansakuntaan kukin kuuluu, riippumatta siitä, kuinka normaalina, moraalisena tai kypsänä kukin itseään pitää.-

Herää aikaisin, syö mysliä, juo kahvia, polta tupakkaa ja valmistaudu päivän hehkeisiin haasteisiin. Hölöpötihölpötihömhömhöm. Joka tapauksessa tänään pitäisi mennä parturiliikkeeseen leikkauttaamaan hiukset ja sen jälkeen käväisemään rakkaalla työpaikallani, jolta olen ollut sairaslomalla jos ties kuinka monta viikkoa.
Uneni eivät kehity. Herätessäni tunsin kuinka olin yön aikana vaipunut niin syviin sfääreihin, ettei niistä kertominen onnistu sanoin, piirroksin tai muusiikin keinoin. Vakavasti tässä harkitsen oman unimagiani luomista agnostiseen arkeeni.
Pannukahvi on hyvää ja aamu on toistaiseksi pitänyt sisällään vasta yhden paranoidin kohtauksen, joka tosin alkaa jo hiipua ja menettää merkitystään. Suapi nähdä mitä päivä ja ilta tuovat tullessaan.

No, eihän elämästä selviä hengissä.