IRC-Galleria

Kirjoitantätäkoneella,jossaeispacebartoimi,jotenkoittakaakestää.Evakkopaikkataitaajälleenvaihtuajasiksipäeioletullutkirjoiteltua.Kriisejätuntuumuillapiisaavanonneksiomankullankanssaonhyväolla.
Tulikohdattuakahvilassavanhamukavatyökaverijajutusteluasiinäniitänäitä.Saisiminullakinollahiemanlaajempisosiaalinenpiiri.Toivottavastitilannemuuttuutuonosalta.Eipätässämitäänjärkevääsanottavaaolejatekstikinonaikaepäselvää.

-PuhPilvissä-

Ahdistus on hieman helppottanut. Oma koti olisi toki kullan kallis, mutta vallitsevalle tilanteelle ei oikein mahda mitään. Ongelmia tietysti on joka suunnalla, mutta myös ratkaisuja.
Tänää on ollut tasainen televisiopäivä. Illalla mennään kyläilemään, joten ehkä sen jälkeen o enemmän asiaa mielessä.

-Follow the yellowbrick road-

Mikä päivä. Aamulla ei ollut aikaa tehdä merkintöjä päiväkirjaan, joten tämä tärkeä tehtävä siirtyi iltaan. Päivällä tuli hoideltua asioita kaupungilla. Oli ihan virkistävää näin putkiremonttievakkolaisena käydä ihmisten ilmoilla ja etsiä inspiraatiota pienkaupungin sykkeestä.
Mielialani heilahtelevat. Teiniangstia puskee, mutta onneksi järjen ääni on päässäni suurempi. Tai tiedä häntä. Oli mukavaa huomata, että yksi biisimme oli päätynyt AKL:n kokoelmalevylle, joten sieltä kaikki vaan kuuntelemaan sodanvastaista julistusta.
Nykyisen evakkopaikkamme (avovaimoni vanhemmat) isäntä on osoittanut huomattavaa kärttyisyyttä ilman minkäänlaista järjellistä syytä. Pistää miettimään tuo viisikymppisten maailma. Ongelmansa kullakin. Ei jaksa miettiä järkevää mietettä loppuun, joten:

-Hail Satan-

Tylsyys on jonkinasteinen mielisairaus. Aivoihin ei kantaudu yhtään ajatusta, joka olisi toteuttamisen arvoinen juuri tänään. Hidas aamu. Nukuin liian pitkään ja sekin pistää ahdistamaan, nimittäin olen itsekurin orja.
Flunssaakin on talossa liikkeellä ja toinen puoliskoni onkin pahemman kerran tuon viruksen kourissa. Ei ole edes tarpeen mainita, että tämä seikka vähentää tekemistä entisestään. Olen kuitenkin monta kertaa todennut, että päivä tuo mitä tuo ja ilta vie sen taas seuraavaan päivään. Katsellaan ja ihmetellään.

-Give me your powders and pills, I wanna know if they cure my ills-

Taas on päivä kulunut ja on aika painaa pää pielukselle. Kurkku tuli rääittyä käheäksi bänditreeneissä, pääsykokeisiin luettua ja katsottua Maija Poppasen ihmeellistä maailmaa (alkuperäinen Technicolour-elokuva).
Miten mielelläni matkustaisin maagisiin maailmoihin pois tästä synkästä arjesta, jota vain rakkaimpani piristävät. Miten mielelläni jakaisin itsestäni enemmän muille. Miten mielelläni lopettaisin paskanjauhamisen, kun ei ole mitään sanottavaa.
Päivät jatkavat kulkuaan ja huomenna ei pääse edes kirpputorille, koska lompakko on tyhjä ja takin taskussakin on reikä.
Mitä synkkiä mietteitä, mutta unet ne voivat olla valoisia. Tulkaa muutkin mukaan.

-Monta päivää juotuaan pessimisti tuskissaan päätti on jo jumaliste saavutettu päätepiste-

Hyvää huomenta maailma ja niin edespäin. Ollaanhan tässä ehditty jo olla aika tovi valveillakin. Armoton lukeminen pääsykokeisiin on sitten alkanut. Kahlaan sivistyssanojen sankassa aluskasvillisuudessa, mutta olen alitajuisesti päättänyt raivata viidakkoveitselläni tien opiskelemaan. Sivistyshän on tärkeää.
Aamun tunnit ovat hitaita. Tupakkaa tekee kovasti mieli, olenhan sentään vanha kunnon ketjupolttaja (pyöräilijän pahin vihollinen). No tuo oli vitsinäkin huono.
Bänditreenit pitäisi tänään olla, mutta tuntuu, että lipeän niistä erinäisten kummiallisten asianhaarojen vuoksi (ei ollut kirjoitusvirhe). Niin, että mitäs sitä tekis. San se. Katsotaan mitä päivä tuo ja ilta vie.

-So long, farewell, auf wiedersehen, goodbye-

Tänään tuli sitten matkailtua oikein urakalla ja nähtyä ihmismielen monia eri puolia. Havaitsin erittäin alhaisiin syvyyksiin vajonneen läheisen ja toisen, joka hyödytti minua tupakoillaan. Hämäräksi menee. Matka jatkui ystävän luo jossa mehua juotiin ja lauluja laulettiin.
Nyt olen käsittämättömän väsynyt. Kun on keskipäivästä iltamyöhään liikkeellä sen myös huomaa. Onnekseni onnistuin jälleen kartuttamaan mauttoman musiikin kokoelmaani lainaamalla Scooterin, tuon Saksan lahjan musiikille levyn. Mitkä naurut sainkaan haahuillessani puolisokkona pitkin ostoskeskuksen käytäviä odottaen kultaani saapuvaksi. Linja-autossa törmäsin vanhaan työkaveriini, joka on varsin mukava tapaus (saanen huomauttaa, että olen erittäin kriittinen ihmiskunnan suhteen, sillä kuten joku on sanonut joskus se saa minut voimaan pahoin). Kuitenkin oli lupsakka rupattelutuokio bussimatkan ajan. Näitä minulle harvemmin sattuu.
Ilmeisesti tähän loppuun pitäisi pistää vielä mukava kihloihinmenouutinen, joka tosin on hieman myöhässä. Mutta yhtäkaikki.

-Happy together-

Enpä ehtinyt kirjoittelemaan illalla, joten jätin eilisen hommat tähän päivään. Eilinen oli jälleen suhteellisen tylsä, muta silti avartavan valoisa päivä. Päädyimme pitkälle meditatiiviselle kävelyretkelle metsään ja siinä ohessa sain lisää uusia huonoja ideoita pääkoppaani.
Pitäisi jaksaa lukea pääsykokeisiin. Tuntuu vain, että energia valuu monina pieninä puroina kaikkiin maailmankaikkeuden turhiin sopukoihin jättämättä minulle voimaa harjoittaa keskittymiskykyä vaativaa. Ja jos joku vaatii täydellistä omistautumista niin se on aivojen harjoittaminen tulevaisuuden opiskelua varten. Enhän tietystikään ole yksin ongelmani kanssa, mutta vertaistuen hakeminen moiseen asiaan tuntuisi lähinnä itsensä pettämiseltä.
Tänään olisi tarkoitus harjoitella hieman muzakkia kuten huomennakin. Rauhoittavia ja luovia hetkiä. Kaleidoskooppi näyttää rahaa ja rakkautta eikä rakkaudesta pulaa olekaan. Rahat vain ovat loppu. Matkamme Lontooseen oli kuin huumaava vampyyri, joka imi koko budjetin jättäen kuitenkin jälkeensä mukavan tunteen.
Sitä tulee pohdittua, että lukeekohan kukaan tätä mieleni ulostetta. Sehän on sinänsä saman tekevää kun itselleen kirjoittaa, mutta narsistin poikanen (vai jättiläinen) vaatii välillä saada vastinta. Illalla on uuden vuodatuksen aika.

-Kuinka valaskala Joonaan nieli, kun sen kurkku on niin vietävän pieni?-

Uusi aamu ja uusi aika. Ulkona on -10 astetta, mutta lämmön pitäisi kohota päivän mittaan. Olisi todellakin toivottavaa, sillä tämän maan talvi-ilmasto ei todellakaan ole suunnattu minua varten. Olen kevään ja kesän lapsi (oli paskarunollista). Joka tapauksessa maailmanhistorian suurimpia virheitä oli vaeltaa Suomeen ja asuttaa tämä kylmä kaistale.
Sitä miettii päivän tulevia haasteita ja niitä ei tunnu olevan ensinkään; eli toisin sanoen vapaapäivä ilman mitään tekemistä. Onneksi on tuo Aino, joka myös tänään vapaana vaeltaa. On luultavasti parasta ottaa kirja käteen ja katsoa miten ajan virta etenee. Kirjoitella sitten illalla uudestaan, jos vaikka olisi jotain sanottavaa.

-Hullujahan me kaikki olemme, mutta se ken pukee hulluutensa sanoiksi; häntä kutsutaan filosofiksi-

Hieman alavireisen ja tylsähkön aamun jälkeen sain puhelun vanhalta ystävältäni. Oli taas mukavaa pitkästä aikaa miettiä syntyjä syviä kahvikupposen äärellä ja kertoa iloista ja suruista. Tämän jälkeen olikin aika mennä tarkistamaan remontin kourissa kiemurtelevaa asuntoparkaamme. Voi mikä murheellinen näky. Seinät revitty ja pölyä ympäriinsä kuin vanhassa haudassa. Ja me asukkaathan olemme nuoria, viriilejä ja rakkauden täyttämiä. No ei siinä sitten sen kummempaa; oli aika lähteä rakkauteni kanssa autoajelulle.
Päädyimme terveyskylpylään spottailemaan mummojen (tasa-arvon vuoksi myös pappojen) viimeisten päivien sairasta elämää. Saako tuosta nyt sitten tyydytystä kun on itse nuori ja vetreä. Pelkäänpä ettei saa.
Iltasauna odottaa ja sehän vasta on mukavaa. Saunan suomalainen pyhyys ei sinänsä merkitse minulle muuta kuin kliseisiä sanoja, mutta olen havainnut tuon kuuman huoneen mitä oivallisimmaksi meditaatiopaikaksi. Sauna tyhjentää mielen ja rentouttaa ruumiin kun taas kuuma kylpy tuo inspiraation mielen eteiseen. Siistä molempi parempi. Aika jälleen lopettaa ja huomenna taas kirjoittaa.

-There are still pieces of social life left on the table of darknes-