IRC-Galleria

[Ei aihetta]Sunnuntai 28.10.2007 16:38

Meri: Mitä tampereelle laitetaan päälle?
Santtu: Vaatteita, joka vuos joku teekkari yrittää aina olla ilman ja aina poliisi pamputta. Muita hyviä kysymyksiä?
Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua
Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Sellasta se joskus vaan on..Maanantai 22.10.2007 19:21

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.



PMMP - Tässä elämä on

Nikolle<3Sunnuntai 21.10.2007 02:51

Miljoona frendii multa kuin kadonnut ois
Kun ne oli kylmää tulta ja hiljaa hiipui pois
Mut yksi on vieläkin mun rinnallain
Sä oot se ainut jonka sain

On kaikilla oikee tähti se valaisee tien
Mut mun koko taivas lähti sen muistoihini vien
Vaan yksi on vieläkin mun matkallain
Sä oot se rakkain jonka sain

Jos minuutin vain saan
Vois vuodet unohtaa
Otan sen sekunnin kun ensi kertaa tavattiin

Jos yhden metrin vaan
Mä saisin maailmaa
Valitsen paikan jossa silloin kohdattiin

Miljoona frendii multa kuin kadonnut ois
Kun ne oli kylmää tulta ja hiljaa hiipui pois
Mut yksi on vieläkin mun rinnallain
Sä oot se ainut jonka sain

Jos miljoonan mä teen
Voin kaiken lahjoittaa
Vaihdan sen markkaan jolla ostit suklaasydämen

Jos lämpimään mä meen
En paratiisia saa
Ne on ne kylmät väreet joita tarvitsen

On kaikilla oikee tähti se valaisee tien
Mut mun koko taivas lähti sen muistoihini vien
Vaan yksi on vieläkin mun matkallain
Sä oot se rakkain jonka sain

Mut yksi on vieläkin mun rinnallain
Sä oot se ainut jonka sain

[Ei aihetta]Lauantai 20.10.2007 19:45

käsi paketis, lol!

EvOtAn >_<Keskiviikko 17.10.2007 01:44


[22:11] <merylee> mut se on sellanen homopieni, enkä tiiä mihin reikää se
työnnetää

ARI<3ARI<3ARI<3ARI<3Maanantai 15.10.2007 15:43

Sain Santulta Ari Koivusen levyn<33

Ikävä<3Lauantai 13.10.2007 00:59

But when I need you
You're almost here
And I know that's not enough
And when I'm with you
I'm close to tears
'cause you're only almost here

I would change the world
If I had a chance
Oh won't you let me
Treat me like a child
Throw your arms around me
Oh please protect me

[Ei aihetta]Perjantai 12.10.2007 23:40

Siellä täällä asfaltin välistä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan taivasta.
Kulkuri matkalla taas, jääny tielle.
Ku jokainen meist se tarvii jonku sen viereen.
Jonku jonka kaa tehä asioist virallista.
Eikä juttu oo pelkästään pinnalista.
Mäkin oon nainen jo, en enää teini.
Voin jättää mun herutusgeimin perutuspeiliin.
Tarviin jonkun joka pitää mua aisoissa,
ku se osuu kohalleen, sen voi vaistota.
Pitkä matka takan, eikä osumaa.
Ei oo kiire mihinkää, en aio rupee hosumaan.
Mul on paljon annettavaa, ei tavaraa tai rahaa,
mut jotai yhen kaa kahestaa jaettavaa.
En tiedä löydänkö koskaan munlaistani,
samanlaista ku minä, mun miestäni.
Mun vaikee asettua aloilleni,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.

Jos saat otteen musta, niin pidä kiinni.
Älä päästä irti, tai mä putoan taas.
Sain otteen susta, ja pidän kiinni.
en aio päästä sua putoomaan.

Matkalla sun luo, oot mua vastassa.
Mun kädet hiessä, perhosia vatsassa.
Erilaiselta tuntuu täl kertaa,
vaik ei ookkaa paljoo mihi vertaa.
Et oo niin kuin muut, oot omaa luokkaas.
Eteeni kun tuut, sen taas huomaan,
et en saa sanoiksi, mitä mä tunnen suhun.
Kuuntelen Illiä, ja tajuun vihdoin mist se puhuu.
Outo fiilis, samal vähä pelottavaa.
Pelkkä sun läsnäolos on mulle rauhottavaa.
Saan susta energiaa, ja saan sut nauramaan.
Otetaan iisii, edetään rauhassa.
En uskonut löytäväni laistasi,
samanlaista kun minä, mun miestäni.
Mä koitan asettuu aloilleen,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.

Ei nousta vielä, odottakoon muut asiat.
Nautitaan hetki, ku huikka tiimalasista.
Navat vastakkain, omilla puolilla.
Ei riitoja, ei huolia.
Ote susta, ku ote elämästä.
Mä en oo lähdössä tästä.
Näin kulkuri muuttaa suuntaa.
Oon tässä jo sun kaa.

Siellä täällä asfaltin välissä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan taivasta.