IRC-Galleria

Pastori herää varsin epämiellyttävään tunteeseen vatsansa pohjalla, hän juoksee asuntonsa vessaan ja oksentaa.

Hän oksentaa verta. Aluksi muuta ei pastorin suusta tulekkaan, sitten vatsa potkaisee ylös illallisen joka oli kerennyt kääntyä jo aamupalaksi.

Eltaantuneen jenkkiviskin maltaan raastava polte tekee tiensä hänen nenäontelonsa ja kurkkunsa kautta ulos tuottaen uuden uhrin posliinijumalille.

'Perkele' pastori ärähtää.

'Taas ovat hyvät aineet menossa hukkaan.' Seuraavaksi pastori suuntaa tekemään aamurituaalejaan. Hoiperrelleltuaan keittiöön hän kiskaiseen pöydällä kumollaan olevasta, mutta, täydestä viskipuollosta korkin irti ja nakkaa sen kohti roskakoria.

'Hmmh, pitäisikö sitä hankkia silmälasit, alkaa tuo tiskiallas täyttyä korkeista ja roskakorissa on lähinnä lasinsirpaleita...'

Hetken tutustuttuaan uudestaan hyvään ystäväänsä J. Danielssiin pastori päättää että on aika aamutupakalle. Tupakka ei ole koskaan hänestä maistunut kovinkaan hyvältä ennen aamuryyppyä, ei ainakaan eilisen kaltaisen illan jälkeen.

Harmikseen pastori huomaa ettei löydä tupakkaa mistään. Hän kaivaa takkinsa kaikki taskut, toisenkin takin kaikki taskut. Keittiön kaapin jossa on yleinsä tuore kartonki tai vähintään jemma-aski. Nyt kuiva-ainekaappi on täynnä lähinnä tyhjiä pahveja.

'Ensiksi menee hyvät aineet hukkaan ja nyt täältä ei löydy edes tupakkaa, mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämänkin rangaistuksen oi luojani!?' pastori parahtaa ääneen. Hetken rauhoituttuaan ja Jaakko Danielinpojan neuvoja kuunneltuaa hän alkaa muistella eilistä iltaa. Sitten hänen muistiinsa vilahtaa mielikuva sätkätupakasta ja siitä kuinka hän heitti sen roskiin.

'Ja minä tässä kiroan hyvien aineiden tuhlailusta.' pastori miettii. Outoa kyllä tällä kertaa sätkä laskeutui roskakoriin, ei tiskialtaaseen.

Salamana pastori on kaivamassa roskakoriaan 'Ai saatana, ei vittu... vittu pitää lopettaa näiden pullojen paiskominen seinään, eikä näitä viskilaseja kannata myöskään kokoajan tuhota.'

Lopulta yhden hautaamansa toveri Jim Beamin alta sätkä löytyy ehjänä.

Hän katselee sitä oudoksuen. Sen muoto on hänelle kovin tuttu, mutta siitä huolimatta se on jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.

Pastori on poiminut roskakoristaan paksuhkon mutta taitavasti käärityn ja hyvältä tuoksuvan kannabissätkän joka tuoksahtaa piipputupakalle ja etenkin vanhalle tutulle Marille... 'MARILLE!!?' pastori muistaa ja istahtaa keittiönsä lattialle.

'Se guatemalalainen pirihuora jonka tapasin eilen!' - 'Miten se lantio on päässyt unohtumaan eilisenkään jälkeen, hinkkasin sentään sitä vasten rukoillen Jumalaani kolmesti samana iltana.' - 'Helvetti, sehän asuukin tässä lähellä.'

Pastori sytyttää sätkän ja vetää aluksi pienet henkoset jotka hän hautaa syvään vetämänsä ilman alle ja pidättelee puolisen minuuttia. Tätä tahtia jatkuu jonkin aikaa, paksu sätkä palaa hiljalleen ja pastori katselee tyhjyyteen muistellen eilistä iltaa.

'Tulee mieleen sanonta, viinan teki ihminen mutta hampun Jumala, kumpaan luotat?' pastori pohtii 'Jumalani Jumalani, miksi hylkäsit minut...' hän toteaa ääneen, miettien että tähän mennessä Jumala on hänet hyljännyt mutta hänen kaverinsa Jack ja Jim eivät ole pettäneet. Eivät ennen tätä aamua. Kestää hetki hiljaisuutta ja pastori saa jointtinsa loppuun.

'En tiedä kumpaan luottaisin, mutta ainakin guatemalalaiselta pirihuoralta saa saatanan hyvää kukkaa.' Pastori kaivaa kännykän ja soittaa...

Tämä on perseestä.