IRC-Galleria

"Tervetuloa maanantai; uusi, ihana, ihmeellinen viikko" ajattelin katkerasti aamulla kellon soidessa, sateen ropistessa ikkunapeltiin.

Töissä silittelin lapsia uneen. Muiden lapsia. Hetken päästä huone täyttyi raskaasta hengityksestä.Kyyneleet vierähtivät poskilleni, kun katselin kiharatukkaista lasta onnellisessa unessa.

WC:ssä kaivoin puhelimeni taskusta. Luin viestejäsi. Peilistä katsoivat itkuun purskahtamaisillaan olevat kasvot. "Ei nyt" ajattelin.

Kahvihuoneessa puhuttiin viikonlopusta, lapsista, miehistä, perheestä.
"Oli hyvä ilma" vastasin kierrellen kun kysyttiin minun vapaapäivistäni.
Hörppäsin kuppini tyhjäksi ja häivyin. Kuinka vaikea olisi kertoa elämästäni muille, jotka eivät tajuaisi mitään.

Kun tulin kotiin, avasin oven tyhjyyteen. Liian hiljaiseen. Koti. Ei tämä ole koti. Asunto vain. Laitoin musiikin kovalle. Ei se häiritse ketään. Ei täällä ole ketään. Olen yksin. Menin sängylle ja uppouduin kirjaan. Voin lukea vaikka koko illan. Ei minua kukaan hoputa. Olen yksin. Rakkaustarina. Toiset ovat onnellisia yhdessä. Minä vain ikävöin. Huomenna on syntymäpäiväsi. Minä olen täällä. Sinä siellä.Liian kaukana. Heitän kirjan pois. En kykene.

Otan puhelimen esiin ja itken. Ei puheluja. Ei viestejä. Suljen silmäni. Yritän kuvitella olevani kanssasi. Puristan tyynyä ja itken. Voin itkeä. Ei kukaan ihmettelisi. Olen yksin. Haluaisin soittaa. En voi. Täytyy säästää matkarahaa. Eilen soitin. Huomenna soitan kuitenkin. Kirjoitan viestiin tunteeni. Lähetys epäonnistui. Itken. Huudan. Kohta herään. Nukahdin tyynyä puristaen.

Katson kuvaasi ja itken. Voin nukkua vaikka koko illan. Ei minua kukaan odota. Olen ysin. Herään taas itkien ja jatkan uniani. Lopulta nousen syömään. En jaksa tehdä ruokaa. Kuinka tyhmältä näyttäisi kattaus yhdelle. Teen voileivän. On jo ilta. Sytytän kynttilän ja menen kuumaan kylpyyn. Jätän oven auki. Ei minua ketään häiritse.

Olen yksin. Suljen silmäni. Pystynkö vielä tuntemaan kosketuksesi ihollani. Onko siitä liian kauan. Peseydyn. Muistuu mieleeni kahvihuonekeskustelu. Muut ei yletä pesemään selkäänsä. Minä yletän. Ei ole vaihtoehtoja. Pesen vielä alusvaatteeni. Valkoiset. Pitsiset. Miksi tuhlasin rahani niihin. Eihän niitä kukaan näe.

Kesäillan tuuli kuivaa ihoni. Katson laskeutuvaa aurinkoa. Saman auringon alla olet sinä. Lähetän lentosuukon. Päätän olla pukematta päälleni. Ei minua kukaan näe. Olen yksin. Viestin lähetys epäonnistui. Puhelin lentää lattialle ja itku tulee taas esiin.

Kirjoitan. Mietin mitä hyvää tässä päivässä oli. Kirjoitan sen joka ilta. Ensimmäinen ajatus; ei mitään. Sitten muistan. Aamulla töihin mennessäni tunsin pienet kädet jalkojeni ympärillä. Iloinen ääni huusi nimeni. Kyykistyin. Nuo samat kädet kietoutuivat kaulaani. Pehmeät sormet koskettivat hiuksiani.
Kuulin olevani etuajassa. "Minkälaista elämäsi kotona onkaan, kun tulet etuajassa töihin?" Hyvä vitsi. Joka kosketti.

Ei minulla ole elämää.
Eikä kotia.
Täällä minua odotetaan.

Odotan parempaa...