IRC-Galleria

Voi että! Viiminen päivä!
Huomenna pääsee taas hokemaan vuoden ensimmäinen se ja tämä ja tuo!
Jess!

ai että.
käärme käärmeen tuntee.

Avaan silmäni ja aloitan päivän intentionaalisen haltuunoton.

Junassa näin unta.

Että hattivatit tulivat vessanpöntönkautta ylös asuntooni ja piiloutuivat vaatehuoneeseeni. Sitten kun yritti ottaa vaatteita aamukiireessä, sai käsiinsä vain aamu-unisia närkastyneitä hattivatteja.

Sitten matkustin siinä junassa ja sitä seurasi rekankokoinen hirviötoukka, joka popsi kiskoja mennessään ja satunnaisia autoja se myös napsi suuhunsa tuostavain. Juuri kun se oli saavuttamassa junaani heräsin onneksi asemakuulutukseen.

Pollähtäneenä junauniseikkailuistani otin taksin kotiin asemalta. Radiosta tuli muumien tunnuslaulu. Hetken mietin olenko vielä unessa, vai pitäisikö minun paeta liikkuvasta autosta. Totesin jälkimmäisen järjettömäksi, juurihan olin kertonut pelottavalle kuskille kotiosoitteeni.

Pakko oli vilkuilla kuitenkin vähän taustapeiliin, ettei se toukka olisi taas perässä. Ei ollut, onneksi.

Tunnelmani keventämiseksi kerroin kuskille hattivattiunestani. Taksikuski katsoi minua kuin mielenvikaista eikä sanonut mitään, eikai osannut yhdistää muumibiisin ja hattivattien yhteyttä. Päätin olla kertomatta sille siitä toukasta. Toivotti sentään kauniita unia kun lähdin ulos autosta.

Mä sanon itelleni: Entäs jos menisit nukkumaan? Ei. Ku mä siivoon nyt. Ettei aamulla tartte, kun pitää herätä aikasin.

Siivoominen on kivaa.
Mut se sotkeminen vielä kivempaa.
Mut pitää siivoo, et olis taas tilaa sotkee.

Voi kun vois pistää pään nukkumaan ja sillä aikaa loppuruumis hoitais kaikki ruumiilliset työt.