se on vaikeaa, se on hankalaa, se kivuliasta, se me kestetään yhdessä kunhan ollaan toisiamme lähellä ja pidetään tiukasti käsistä kiinni. Annatko anteeksi ilkeät sanani ja tekoni mitkä olen tehnyt ja tulen vielä tekemään? Annatko minulle ja sinulle aikaa tottua tähän? Miten kauvan tämä vielä kestää? En pysty näihin mihinkään vastaamaan mutta toivon että me toteutetaan ne onneliseksi ja loputtomaksi. En pysty kävelemään askeltakaan pidemälle jos sua ei ois. <3
AI LAAV JUU KULTA<3