IRC-Galleria

HUKUN (JANI WICKHOLM)

sä hymyilet ja kysyt kuinka voin / kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa / no mitä tässä, kaikki toimii, ei syytä valittaa / kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman /

sua mä usein mietin, sua tietenkin / ei oo oikein ollu syytä unohtaa / mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan / vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan /

ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot / kun sä puhuit vääryyksistä maailman / ja kun mä nään sut nyt / taas samaan vanhaan ansaan ajaudun / ja taas silmiisi sun mä hukun/

sä koitit olla mulle aikuinen / järjen ääni, oljenkorsi viimeinen / mut mä torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vieläkin / mut mä tajuun ajatuksen, tapas sun olla ihminen /

ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot / kun sä puhuit vääryyksistä maailman / ja kun mä nään sut nyt / taas samaan vanhaan ansaan ajaudun / ja taas silmiisi sun mä hukun /

taas silmiisi sun mä hukun