Nyt kaikki on toisin, en oo sama, mul on paljon kerrottavaa.
Haluun jakaa kokemuksii muille, ettei ne tee samoi virheitä.
Niin tiedän mitä on paha olla, olla nolla tai seistä pilvellä.
Hirveetä, hienoi juttui, kuollu tuttui viereltä,
mut on niitäkin jotka on kokenu enemmän ja tääkin tuntuu pieneltä.
Mut jos hädin tuskin saan edes yhen miettiin tätä järkevästi,
ja miks en sais tän kaiken keskel tuntee itteeni tärkeäksi.
Mut on tehty särkyväksi, eikä tää tuska tee siitä helpompaa.
Mulle kertokaa miten voin päästää irti, lähtee lentoon taas.
Kattonu silmiin ja valehdellu, tehny enneku oon ajatellu mitä siit seuraa.
Kokeillu rajoi, käyny siel ja huomannu, et mä oon liian lähel tien reunaa.
Mut jos joku on saanu mut tajuun, et maailma ei oo hieno enää.
Oli vaikeet ajat, se oli vaikeeta ja mä oon kaiken takan pysyny tässä näin.
Kirja kii, kaikki loppu hetkes, kuulen enää sun vaikertavan.
Hiljasii huutoi kaikelta vaan, mä vaan haluun kaiken saman pysyy tässä näin.