IRC-Galleria

Guillain-Barrén oireyhtymä eli akuutti polyradikuliitti on äkillisesti alkava ja lähes symmetrisesti etenevä ääreishermoston tulehduksellinen sairaus. Kyseessä on autoimmuunisairaus eli elimistön tuottamat tulehdussolut ja vasta-aineet hyökkäävät virheellisesti omaa hermokudosta vastaan. Tulehduksen seurauksena ääreishermoja ympäröivä eristekerros eli myeliinivaippa tuhoutuu paikoitellen ja myös itse hermosäikeet voivat vaurioitua. Sairauden perussyy on tuntematon. Noin 2/3 potilaista on 1 – 4 viikkoa edeltävästi sairastanut virus- tai bakteeri-infektion, mikä on todennäköisesti vaikuttamassa polyradikuliitin ilmaantumiseen. Suomessa Guillain-Barrén oireyhtymään sairastuu vuosittain arviolta 50 – 100 henkilöä. Sairautta esiintyy kaiken ikäisillä.

Ensioireisiin kuuluvat usein raajojen kärkiosien tuntohäiriöt ja selästä alaraajoihin säteilevät kivut. Jatkossa hallitsevinta on voimien heikentyminen raajojen, vartalon ja kasvojen lihaksissa ja joskus myös hengitys- ja nielulihaksissa. Yli puolella sairastuneista on autonomisen hermoston toiminnanhäiriöitä, kuten verenpaineen ja sydämen sykkeen muutoksia ja virtsaamisen ja suolentoiminnan ongelmia. 10 – 25% potilaista säilyttää itsenäisen kävelykykynsä koko sairastamisen ajan, mutta vaikeimmissa tapauksissa sairaus johtaa tilapäisesti täydelliseen halvaantumiseen ja hengityslaitehoitoon. Oireet etenevät 1 – 4 viikon ajan, minkä jälkeen alkaa viikkoja tai kuukausia kestävä toipuminen.

Diagnoosi tehdään kliinisen taudinkuvan perusteella ja selkäydinnestelöydöksen tukemana. Tyypillinen ENMG-löydös havaitaan muutaman viikon kuluttua oireiden alkamisesta, mutta jo varhemmin tehty ENMG-tutkimus voi antaa tietoa jatkoennusteesta. Taudin etenemistä seurataan yleensä osastohoidossa sairaalassa. Jos sairastunut alkaa tarvita toisen henkilön tai apuvälineen tukea liikkuessaan, hoidoksi annetaan suonensisäisesti immunoglobuliineja eli vasta-aineita. Mikäli immunoglobuliinihoidolla ei saavuteta vastetta tai hoitoa ei voida antaa, suoritetaan plasmanvaihto eli plasmafereesi.

Oireet eivät enää merkittävästi korjaannu 1.5 – 2 vuoden jälkeen sairastumisesta. Noin 75% sairastuneista paranee hyvin, jolloin mahdolliset jäljelle jääneet lievät oireet eivät juuri vaikuta toiminnallisuuteen, 10 - 15%:lle jää selvää toiminnallista haittaa ja 3 - 5% kuolee sairauteen liittyviin komplikaatioihin. Noin 3%:lla tauti saattaa toipumisen jälkeen uusia tai muuttua kulultaan krooniseksi. Tyypillisen Guillain-Barrén oireyhtymän lisäksi tunnetaan muita akuutin polyradikuloneuriitin muotoja, joissa oireet voivat ilmetä esim. pelkästään tunto-, liike- tai autonomisten hermojen alueelta ja vauriot kohdentua hermovaipan sijasta ensisijaisesti itse hermosäikeisiin eli aksoneihin. Miller-Fisherin oireyhtymässä hallitsevia oireita ovat raajojen koordinaatiohäiriöt ja silmien liikkeiden rajoittuminen.



Mutta kyllä mä sen selätän.