Hän kiertää kylmiä katuja itsekseen suuntaa suurelle kukkulalle
Josta nähdä voi kaupungin valoineen nähdä voi melkein kaikkialle
Hän vääntää täysille autoradion ja antaa kyynelten tulla
Hänen sisällään sellainen suru on joka väisty ei valehtelulla
Iso ikävä hetkeks hellittää kun silmät sulkee ja kuuntelee
Kuinka lauluissa kaikki selviää ja kaipuu kalpenee
Ehkä huomenna itkee hän vähemmän ehkä heikkenee tuskan valta
Mut vielä tänään sen autoradion hän antaa täysillä soittaa
Hänen sisällään sellainen suru on jota millään ei muuten voi voittaa.