Kävelen hiljaa
pitkin sateisia katuja,
pieni muisto sinusta
jossain mielen perimmillä.
Muistanäänesi ja kasvosi
kun ne ensimmäisen kerran nauroivat
ne hetket puurtaen koulutöitä,
mutta mikään ei ollut tylsää
koska olit siinä ja koska sait
minut aina hymyilemään.
Olet aarre
jota en halua hukata.
Muistot,
jotka eivät koskaan häviä
vaan niihin tulee vain lisää
uusia hetkiä
joita en koskaan unhoita..