Se oli kaunis kevät päivä
säteet auringon sinkoili pinnalta jään.
Sulo toiveikkaana taivaalle katsellen
viritti liidintään.
Sulo koskaan kertonut ei,
että vuodet menneet häneltä voimia vei.
Ei edes pyytänyt ymmärtämään,
että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää,
Sulo lähti ikävä jää.
Viimeinen lento niin hieno niin hento
lempeät tuulet Sulon saattoi matkaan,
hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
lennolla jolta ei palannutkaan.. <3
Vietiin Ullan kanssa Sulo viimeselle matkalle maanantaina klo. 13.45. Aurinko paistoi kirkkaasti ja se tuntu lohdulliselta. Sitä ennen käytiin tallilla ja sulo sai vielä "metsuroida" keppejä ja jättää koirakavereille viimeiset viestit. Meidän vanhus, joka oli tosi kipeä, jaksoi jopa ottaa muutaman laukka askeleen kun kutsuttiin sulo takaisin autoon..
Lääkärissä Sulo oli rauhallinen ja yritti ikäänkuin lohduttaa meitä. Nukutus lääke vaikutti nopeasti ja Sulo nukahti tyytyväisenä mun syliin.. Sitten kannettiin Sulo pöydälle ja eläinlääkäri pisti viimesen lääkkeen. Hengitys hidastui, kuului pari syvää huokausta ja sitten kaikki lakkasi klo.14.10, oli kun olisi tuntenut miten sielu lähti ruumista ja repäisi palan mun sydämmestä mennessään. Rutistin vielä viimesenkerran rakasta pörröistä koiraa ja sitten piti lähteä laahustamaan autolle pelkkä hihna kädessä kyynelten jättäessä vanaa perään..
"mulla on niin iso ikävä sua
sade kylmä sisälleni hakkaa
ja mulla on niin iso ikävä sua
muu olemasta lakkaa
ikävä on mulla ilman sua"
lepää rauhassa rakas sulo, nähdään siellä ylhäällä<3