Pohdin tänään Sallan kanssa kuinka mahtavaa olis lähteä ulkomaille töihin heti kun Tokmannin pahvilaatikkohelvetti loppuu.
Ensin pohdittiin Nordjobbin kautta pohjoismaihin menoa ja Fäärsaaret näytti aika kiehtovalta, kun kävin sivuilla tutkimusmatkalla. (: Tämä tosin kaatui siihen että Nordjobbi on hakenu työntekijöitä jo alkuvuodesta ja ymmärtääkseni oikeastaan suurimmaksiosaksi kesälle. Joten uusi surffaus ja Allianssia peliin. Allianssi, jonka jo viime keväänä hylkäsin saamattomuuden ja pelon vallassa: minä ulkomailla yksin ja englannin kanssa, hui. Keväällä pohdin Yhdysvaltoihin lähtöä ja Brittejä, mutta nyt löytyi uutta ulottuvuutta Hollannin suunnalta(sinne maksettaisiin jopa matkatkin).
Ihme jahkaamista tämäkin. Vaikeinta ehkä tässä kaikessa on tehdä se päätös, MINÄ LÄHDEN. En käsitä, miten ihminen voi keksiä niin paljon syitä, ettei voi lähteä. Mikä täällä pidättelee? syksyn sateet? Hienoa tehdä taas yksinkertaisuudesta monisäikeinen ongelma. Vaihtoehto tälle kaikelle on, että jää Suomeen ja asuu ajoittaisen hermoromahduksen partaalla kotona ja säästää kaiken synkän talven aika tienatut pennit. Tuttua ja turvallista.