Luotin taas, vaik tiesin ettei kannattais,
Kunpa olis joku joka aina naurattais.
Tyhjät lupaukset vaan korvissani soi,
Ja joku taas pettymyksen luokseni toi.
Kuitenkaan en anna sen lannistaa,
Vastoinkäymisistä vain voimaa saa.
Mut eiks jotain hyvää vois tapahtua,
Jotain sellasta mistä sydän vois pakahtua.
Eiks joku vois kerranki pitää lupauksiaan,
Eikä vaan laukoa ainasia turhuuksiaan.
Miks viittitte edes yrittää,
Jos ette kerran osaa välittää?
Aina suunnitelmat peruuntuu,
Kun aina joku este ilmaantuu.
Eikö ihmiset tee aikaa rakkailleen?
Ehkä en sit vaan kuulu siihen autuuteen.
Jos ne pitää mua ystävänään,
Niin miks ne jättää mut ain yksin nyhjäämään?
Voisko olla edes yks jolle en oo viiminen,
Se vähiten tärkee ihminen.
Jos ois joku joka oikeesti välittää,
Niin kai sille vois jotain selitää.
Mut kun ketään ei kiinnosta ihminen sisälläin,
Eikä ne piristä kun oon allapäin.
Ne tarvii mua vaan ku niil on vaikeeta,
Kun niitten asiat on niin haikeita.
Oon niille pelkkä olkapää johon itkeä,
Ja ne luulee et mä oon niin hiton sitkeä.
Ei ketään mun murheet kiinnosta,
Eikä mun huolien kuunteleminen kiinnosta..