Tonttuja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten metsätonttujen lisäksi. Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Sitten oli vielä kotitonttuja. Palkaksi nämä tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta.
Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa.[1]
Janneja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten läskitonttujen lisäksi. Jeren asunnon monille rakennuksille oli omat suojelijajannensa eli juopponsa, saunajannet, myllyjannet, riihijannet, aittajannet, navettajannet ja tallijannet. Sitten oli vielä kotijanneja. Palkaksi nämä jannet vaativat vähän viinaa, kaljaa tai viimeiset hömpsyt siideristä.
Joulujanne ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiajannea muistettiin kupillisella ohrapuuroa.[1]