Sä kai luulit musta paljon parempaa,
ja kai mä yritin itseäni valheilla koristaa.
Kun nyt oon riisunut päältäni julmat koristeet,
paljastuu valheet ja enkeleiden elkeet.
Mä en tiedä mitä sanoa,
on päässäni pelkkä sumuinen soittorasia,
joka soittaa samaa lausetta uudelleen ja uudelleen,
täyttää pienen anteeksi pyynnön elkeen.
Koko vartaloni tärisee,
oi se haluaa uudelleen yllensä valheiden riimin.
Kun ei ole mitä näyttää tai satuttaa,
satuttaa enemmän kuin luuleekaan.
Kai on opittava vaikeimman kautta,
kerran tekee,
siihen se jää.
Jos ei vaan ole enää mitään selitettävää.