IRC-Galleria

kiitäs jesseä, syraa, sofiaa, akkea ja altsua kun piditte mulle seuraa naantalissa sekä raisiossa. Turussa oli hienoa (;

kiitän myös steissiä kun nauroitte mun ajatuksia..

elämä vois ol helppoo,
mut helpoks sitä ei mikään tee.

missä nousee elämä,
koska koittaa kuolema ?
kaikkee satsii vois saad menee,
mut miten, siit en sit taid saad selkoo.
monet miettii nyt, mite jatkaa koulu jälkee,
mut tietääks kukaa silti tosissaa
et mihi yhteiskuntaa haluu pakkaa,
toistaa sitä samaa paskaa.
vai haluuko sossul men vittu kerjää,
"joo mul ei oo massii, heittäkkees vähä ylimääräst"
siin sit eletää, ku mitää ei oltas koskaa tehtykkää.
ei vittu tätä paskaa,
pitäiskö oikeesti jaksaa?

juosta kun voisi karkuun,
jalat kantaisi maailman ääriin.
Ei jaksa kuunnella, ei huutaa.
Ei jaksa enää muistaa.
Hukutaan ihmeisiin,
toivottomiin unelmiin.

Hänellä on silmät kuin auringonnousu
Niistä paistaa pelastus.
Tiedän että pärjään,
Kunhan vain näen sinut.

Saanko koskea,
Tuntea sinut ?
Saanko painautua kylkeesi,
Unohtaa kaiken muun.
Muistaa vain miten
Hengität hiuksiini,
Seikkailet kädelläsi.

I think of you, it's killing me.

---

I will always love you.

---

One more murder in this town

Sä kai luulit musta paljon parempaa,
ja kai mä yritin itseäni valheilla koristaa.
Kun nyt oon riisunut päältäni julmat koristeet,
paljastuu valheet ja enkeleiden elkeet.

Mä en tiedä mitä sanoa,
on päässäni pelkkä sumuinen soittorasia,
joka soittaa samaa lausetta uudelleen ja uudelleen,
täyttää pienen anteeksi pyynnön elkeen.

Koko vartaloni tärisee,
oi se haluaa uudelleen yllensä valheiden riimin.
Kun ei ole mitä näyttää tai satuttaa,
satuttaa enemmän kuin luuleekaan.

Kai on opittava vaikeimman kautta,
kerran tekee,
siihen se jää.
Jos ei vaan ole enää mitään selitettävää.

katselin tässä hetki sitten vanhoja poikien leluja. esimerkiksi Action man, hyvännäköinen komea kroppa, hiukset aina hyvin. Samoin kuin Barbit hyvännäköisiä, ihanat vaatteet, ja aina kauniit hiukset.

TV:ssä kauhistellaan sitä miten nuoret tytöt katselevat telkkarista puol alastomia naisia hyppelemässä musiikkivideossa (miksei pojatkin) joilla on meikit aina tiptop ja merkkivaatteet (jos niitä edes on)

Tässä sitten mietein, että hetkinen. Kun olimme noin 3-8 v meillehän vain syötettiin tätä laihuus,kauneus,meikki,lihakset paskaa lelujemme kautta ! Ei mikään ihme että jotkut tuntevat itsensä lihaviksi, vaikka ovatkin pelkkiä luurankoja muihin verrattuna kun on pienestä pitäen pitänyt opetella että pitää olla laiha, pitää olla hienot vaatteet ja hiukset aina tiptop.

Mutta entäs nämä lihavat ihmiset ? No, kyllä hekin ovat alitajunnassaan tietoisia asiasta. Tietävät tämän, ja ovat maassa silloin tällöin tai aina, tietäen että "ei kuuluta joukkoon kun ei olla samannäkösiä kun Barbie ja Ken"

No miksi tätä tapahtuu? Esimerkiksi nyt on nämä Bratzit. Räävittömissä vaatteissa niin paljon meikkiä naamassaan että huulet näyttävät leikatuilta. Kauneusleikkaus ? KYLLÄ ! Kaikkihan haluavat olla täydellisiä, eikö ?

Mutta ihminen ei ola koskaan täydellinen. Sairasta

kuinka ihminen voi tallentaa asioita muistiinsa ? miten ihminen voi muistaa esimerkiksi asioita jotka on juuri satuttanut itseään tai toisiaan monta vuotta sitten ? miksi ihminen ei ymmärrä omaa parastaan ja unohda tällaisia asioita tarpeeksi nopeasti ? miksi ne jäävät pyörimään ihmisen mieleen kuin hyttynen korvan juureen ?

tahtois uskoa,
elää uudestaan,
päivät jolloin on
mennyt kaikki kohdallaan.
Unohtaa virheet,
korjata ne.
Katsoo uudestaan
miten hymyiltiin me.

Vuoristoradaksi sitä kutsuttiin,
siksi meidän suhdetta nimitettiin.
Oli hetkiä milloin aina uudestaan rakastuttiin.

Tehtiin virheitä,
kummatkin.
Anteeks annettiin,
ja taas huolta toisista pidettiin.
Sitten tuli aika,
milloin suuremmat alamäet kohdattiin,
jarrut ei toiminut,
me vaan alas vajottiin.

Silmät aukes,
huomattiin.
Oltiin menty toisiin suuntiin.
Kasvettiin ja tajuttiin
että itku kurkussa
hyvästit jätettiin.

tahtois uskoa,
elää uudestaan,
päivät jolloin on
mennyt kaikki kohdallaan.
Unohtaa virheet,
korjata ne.
Katsoo uudestaan
miten hymyiltiin me.

Nyt kun katson huoneen seinään,
muistan miten hieroit mun selkää.
Kyyneleet muistuttaa,
elettiin vain unelmaa.