IRC-Galleria

oot mulle se unelma,
jota en oikeastaan jaksaisi katsella,
mutta ajattelen koko ajan,
ja alan udella

mitä tää kaikki haluu todistaa ?
senkö että on liikaa rakastaa?
onko mulle hankala avautua,
vai auvaudunko minä niin,
ettei mua haluta tuntea ?

Jokainen vastaan tuleva
ongelma on mun oma.
Sitä ei tarvitse pitkin kyliä puhua.
on helppoa hypätä eteenpäin,
mutta vaikea kiivetä
takaisin ylöspäin.

nyt kun pitäisi kaikki unohtaa,
uudelta pöydältä tehtävät suorittaa,
tulee kaipaus,niin kipeä,
niin kostava,
olisi hienoa jos olisi joku turvana.

ei kukaan enää ymmärrä mitä tarkoitan,
mutta sen sanon että en enää jaksa.
olo on kuin tyhjällä tölkillä,
sisältö on pois,
ja pelkkä kuori jäljellä.

kerran, silloin joskus,
katsoit silmiin
ja rakastit.
myös silloin joskus,
otit syliin ja halasit,
ei ollut paha olla.

mutta sitten,
hetki vain,
ja tiesi oli toinen.
huomasin ja toivoin
että hävisin,
mutta en onnistunut,
siksi sinäkin
olet nyt vieras.

ei enää tervehditä,
ei enää soitella.
koskaan ei enää
samassa paikassa olla.

jos joskus silti
pakolla nähtäisiin,
olisit vieras,
ja antaisin sun olla.

tässä ja nyt,
ei missään muualla.
koskaan olla,
en tahtoisi taaempana.
sinä edessä,
minä takana.
suojelen sinua maailmalta.

muistatko sen ?

kun olin pieni,
juoksin perässäsi ja huusin.

muistatko sen ?

väsymyksen,
mikä sai minut aina enemmän sekaisin.

muistatko sen ?

kun istuit hiljaa vieressäni,
kunnes nukahdin.

muistatko sen ?

minä muistan,
ja olen onnellinen.

siksi että äitini on niin kultainen

(= Äitienpäivä runo <3)

en ymmärrä suhdettasi toiseen naiseen,
väärältä tuntuu kun sitä mietinkin,
mitä kaikkea teet,
ja hän ymmärtää.
näit minutkin,
ja oltiin niinkuin ennenkin.
ajattelin naista toista,
enkä tiennyt enää mitä sanoa.

ei pysty saavuttamaan,
sitä joka kaukana heiluttaa.
olet siellä, minä täällä.
en tiedä teenkö väärin,
tämän päivän mieli vaeltaa.

olit siinä vieressä,
pelkäsin koskea,
silti niin lähellä.
kun käännyin,
otit kiinni ja syleilit.

olit minulle kuin pelastava enkeli.

halusin sinut viereeni,
odotin tunteja,
aivan hiljaa,
vain siksi että saisin koskettaa,
nukkuvaa luojan luomaa.

pelkäsin,
olen kauhuissani vieläkin.
olet ollut ennenkin näin mielessäni,
mutta silloin en tiennyt,
kuinka paljon sinua halusin.

meinaat mennä miten tykkäät,
tiedä en välitätkö yhtään.
en saa yhteyttä,
en näe sua missään.

halusit että sulle soitan,
lupasit kanssani rakentaa,
pilvilinnoja uudestaan.
et kuitenkaan mistään vastaa,
pelkään jo,
että et vain pysty sanomaan,
"en mä sua tahdokkaan".

en tiedä kauanko jaksan,
odottaa,
odottaa että pakeneva mielesi
minut vastaan ottaa.
haluaisin vain mennä eteenpäin,
mutta ilman sinua
olisin vain tyhjää ilmaa vain.

kaipaan hellyyttä,
joku syliin ottaa,
joku joka rakastaa.
kaipaan sitä tunnetta,
kun tiedän olevani turvassa,
pahoilta katseilta,
painajaisunilta.

missä olet ?
riitänkö sinulle vai en ?
vastaa,
kuihdun pois kun sua ajattelen.

pystynkö mä enää suhun luottamaan?
valehtelit,
ja luulen että teet sitä vieläkin.
Itkettää,
en tiedä miksi.
Satuttaa,
se valhe minkä takia me
ehkä erotaan.

Olit ensin niin kultainen,
puhuit ja pidit huolen.
Tänään et ole katsonut päinkään,
kävellyt vain ohi,
taas itkettää.

Miksi luulin et susta olis suhteeseen?
Miksi myin sydämeni liian halvalla hinnalla,
jolloin se murskattiin.

Odotan vaan että myönnät,
anteeksi pyydät.
Satuttaa,
nää sun valheet murtaa.

naurakaa,
se on vain rakkautta,
joka koskettaa.

naurakaa,
se saa sydämenne
kaipaamaan.

naurakaa,
ja tiedätte miksi
on paha olla.

naurakaa,
ja pysytte aina
rakkaana