IRC-Galleria

kyllä, vettä sataa. hampaat on ihan järkyttävän kipeet
ku oon rouskuttanu toffeeta lähes koko illan. Huomenna
Syran kanssa kiertelemään kirpputoreja ja yritän ehtiä
ulvilaan. Perjantaina sataa vettä ku esterin perseestä,
joten sillon tuskin mitään vaikka niin kauheet suunnitelmat oliki.
Kesää on käyty jo reilu puolet ja ensvuon sit uus paikkakunta,
koulu, ja ehkä viel oma kämppä. Se ny riippuu lähin tost meen
takan kaatuvast metsäst, ja äiteen työharjoittelusta. Sil
meinaa alkaa joku työharjottelu syksyl nakkilas,
uudestakaupungista sillä olis hankala varmaan tulla sinne.

Mut joo, siin oli tänhetkinen tilannekatsaus, neiti menee
saunaan mussuttaa lisää toffeeta. pitäkee hauskaa,
kai tää sade pian lauhtuu.

[ja iha syran kiusaks pistin noit kivoi sananväännöksiä tonne... sehän niin tykkää niistä. ]

kävelen edes,
kengät vedes,
on kylmä,
mut en silti palele.

sataa,
pilvet ei väisty,
on hämärää.

me tiedettiin
mitä tunnettiin.
nyt tunteet on poissa,
me erottiin.

Siit on aikaa,
mut kuka niitä laskee,
nyt taas osataan hymyillä,
ei meitä mikään pysäytä.

Ystävyyttä enemmän,
rakkautta vähemmän.
Silti tunnetaan,
tää ystävyys ei lopu milloinkaan

"mä olen liekeissä"

kesä fiilis, musiikkia korvissa, meikit naamas.

kaikki on hyvin.

mukaan vaan jos siltä tuntuu tää tyttö on valmis bileisiin <;

tänään sen tajusin,
noin tuhannetta kertaa taas.
Olen oman itseni herra,
se mun täytyy ymmärtää.
En voi antaa ihmisten tehdä mulle,
niinkuin niitä huvittaa.

Minun pitää olla minä,
oma itseni,
ja antaa ihmisten saada tuntea,
se oikea olento,
joka tämän kuoren alla
omien tunteidensa orjana,
tietää saavansa,
kaiken mitä haluaa.

et voi antaa anteeksi,
sen myös tajusin.

putosin,
niin alas vajosin.
ei pääsyä ylös,
ei valoa,
ei pimeää.
pelkkää pelkoa
ja ikävää.

oot poissa,
syystäni mun.
en kestä,
vaikka kuinka
yritin,
ettei enää,
en kiinny.

halusit kostaa,
teit sen jo.

valheet,
ne rikkoo.
totuus, se hajottaa.

mitä sitten pitäisi sanoa ?

pisara putoaa,
lehdelle joka kukoistaa.
taivas tummuu,
kirkastuu taas.
aurinko kuivaa,
sade kasvattaa

elämältä pitää voida odottaa,
hyviä asioita jotka auttaa jaksamaan.

Eläminen on yhtä unelmaa,
pilvilinnoja, ja uusia satuja vaan.

Kun niitä jaksaa odottaa,
löytää jotain uutta ja tulevaa.

Ehkä jopa löytää sen,
joka välittää,
joka on valmis näyttämään,
rakkauden jota on valmis esittämään.

Elämä tuntuu olevan merkityksetöntä tyhjältä tuntuvissa tilanteissa. Tilanteissa joissa ihmiset eivät kuuntele, tai huomioi sinua, suunnittelevat asioita johon et voi osallistua. Tai tilanteissa jossa tunteesi laukkaavat aivan väärään suuntaan ja sitten tulee joku ja moukaroi sinut maankamaralle. Sitä se elämä on.

Tunne että joku nipistää perseestä aina silloin tällöin.

"Herää pahvi ! Viimeistä viedään !"

Ja vaikka tämä joku ei jättäisi herätystäsi pelkkään nipistykseen niin pitää muista vanha vitsi "se joka ei tapa, vahvistaa". Siis jos tuntuu että joku mukiloisi sinut oikein kunnolla, ennenkuin tajuat taas hoipertelevasi keskellä moottoritietä, don't worry. aika parantaa haavat.