IRC-Galleria

olit sen minulle kertonut.
olin itseni humalaan juonut.
ja nyt,
en tiedä
mikä minuun on mennyt

Koulussa

kirjoittaa haluaisin elämästä nuoresta,
näkökulmista erilaisten ihmisten.
osata tulkita kirjaimia,
opettaa ihmiselle kirjoittamisen kieltä.

kai se on tämä ikä,
se kaikkein lyhyin ja kriittisin,
tai kai se on tää alkava elämä,
mitä mielessäni vielä harjoittelen

tiedä en,
enää mitä totuus merkitsee.
vaikeaa,
on löytää totuuden tie.

jatkanko valehtelemista,
vai keräänkö rohkeuden totuuteen ?
En halua silti satuttaa,
voi toivoisi,
että tää ei ois niin vaikeaa.

Tiedän että asiaan en itse pystyisi,
voimavarani,
niin heikot,
etten kestäisi.
Mutta pystynkö silti valehtelemaan,
totuus sydämen murhaa.

tää ilta saa mut miettimään,
tän päivän loppuu hämärää.
se koskettaa,
ehkä satuttaa.
en tiedä vielä,
kuka rakastaa.

kuka unohtikaan eilisen,
sen illan niin sumuisen.
on päivä nyt niin erilainen,
pelkää en,
tiedän sen.
tahdon vain tietää,
mihin minussa luotetaan,
olenko valmis luovuttaan,
jotain toiselle,
ennen melkein minulle kuuluvaa ?

hah. vai että sellasta :D voi luoja

Hieman rauhallisemmin.

Haen uutta asuntoa. Kai se vois tällä kertaa onnistua ?

JOO EN SAANU SITÄ KÄMPPÄÄ

joku saatana nutipää oli ottanu sen.

ja mä sain tietää siit sit vast ku mä ITTE soitin sinne ?!

vittusaatanahaistakoovittumullameneehermoteihelvettiÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

perkele.

mitä tää on,
tää onnellisuuden tunne?
tää mun toinen kuvajainen,
se kaunis ja omaperäinen.
vahingossa tää sattui taas,
hämmentyneenä tilanteeseen juoksen.

Meidän seinille ei ole muistoja kirjailtu,
meidän tuskaamme ikinä huomattu.
Palojäljet musitissa korvaa kaiken sen,
mitä hyvää on joskus pidetty.

Meidän kyyneleitä ei ole koskaan huomattu,
tekojemme jäljet kauas unohdettu.
Pilvistä rakensimme toiveita suuria,
joista jäljellä on vain iso kasa surua.

Kyyneleisiin nukahdamme illalla,
suureen ikävään heräämme aamulla.
On meidän seinillä mustat tapetit,
tummuneet ruusut ja kirvelevät piikit.

Meidän maailmassamme ei ole suurta valtatietä,
ainoastaan pieniä kuoppateitä.
On ikuisuus meille yksi minuutti,
sen jokainen sekuntti.

On huominen meille vain vieras sana,
"rakastan sinua", vain satujen vala.
Osaamme näytellä maailman paremmaksi,
mutta sisältä se on vain tyhjä kuori.

-minerva