IRC-Galleria

Öljytankkeri

Joulukuussa 1924 kaksi suuren Watertown-nimisen öljytankkerin miehistön jäsentä menehtyi myrkyllisiin kaasuihin erästä aluksen säiliötä puhdistaessaan. Onnettomuuden tapahtuessa Watertown oli matkalla Yhdysvaltojen länsirannikolta Panamaan, ja onnettomuuden uhrit James Courtney ja Michael Meehan, haudattiin merellä joulukuun 4. päivänä.

Joulukuun 5. päivänä ensimmäinen perämies kertoi aluksen päälikölle Keith Tracylle, että Courtneyn ja Meehanin kasvojen voitiin nähdä kelluvan veden pinnalla Watertownin vierellä. Kasvot katosivat välillä, mutta ilmeistyivät taas pian uudestaan. Kasvot seurasivat alusta koko loppumatkan ajan Panamaan saakka, ja kaikki aluksessa olleet näkivät ne.
Watertownin tultua telakalle New Orleansiin aluksen päälikkö kertoi tapauksesta kokouksessa, jossa oli läsnä kaupungin eri laitosten virkamiehiä. Tässä kokouksessa esitettiin ajatus, että kasvot voitaisiin valokuvata vedenpinnasta.

Kun Watertown lähti taas matkaan, kasvot ilmestyivät jälleen aluksen viereen. ja niistä otettiin kuusi valokuvaa. Viidessä kuvassa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta kuudennessa kuvassa voitiin erottaa selvästi kahdet kasvot. Negatiivit tutkittiin Burnsin etsivätoimistossa siltä varalta, että ne olisi väärennettyjä, ja aluksen pää,likkö ja konemestarin apulainen todistivat, ettei olosuhteissa kuvien ottohetkellä ollut mitään hämäräperäistä.


Hautausmaan Mary

Kiistatta yksi aavetapauksien klassiko on hautausmaan Mary. Siitä on monilla yhdysvaltalaisilla autoillijoilla kokemuksia vuosikymmenten ajan, jotka ovat ajaneet Archer Avenueta Chicagon eteläpuolella. Yhteistä kaikille jotka ovat jotain kummallista tuolla tiellä kokeneet, on se että he kaikki kertoo kauniista nuoresta naisesta, joka on liftaamassa. Yllään hänellä on valkoinen puku joka on ilmeisesti 1920-1930 luvun mallinen.

Useat ilmoittajat ovat olleet naimattomia miehiä ja kertoman mukaan tyttö on hypännyt kyytiin sen kummemin lupaa kysymättä ja ilmoittanut tarvitsevansa kyydin kotiin.

Auton tullessa Resurrectionin hautausmaan kohdalle South Archer Avenuen varressa, tämä ko. tyttö poistuu kyydistä - joskus normaalisti ovesta, joskus sen läpi. Sitten hän astelee suljetun rautaportin luo ja menee hautausmaan porttien sisäpuolelle häviten samalla näkyvistä.

Maryn aaveen epäillään olevan nuoren puolalaistytön aave. Tyttö sai surmansa auto-onnettomuudessa 1931 palaamassa kotiinsa tanssiaisista ja hänet haudattiin Resurrectionin hautausmaalle tanssipuku yllään ja tanssikengät jalassaan.

Vuoden 1977 iltana saatiin Marystä edes hieman jotain todisteita pelkkien juttujen lisäksi, kun eräs autoilija huomasi nuoren valkopukuisen naisen hautausmaan porttien sisäpuolella katsellen tielle. Autoilija luuli tytön jääneen vahingossa lukkujen taake ja kutsui poliisin. Poliisin tullessa paikalle tyttö oli ehtinyt jo hävitä (tai paremmin sanottunu haitua ilmaan). Häntä etsittiin hautausmaalta lamppujen avulla, mutta tuloksetta. Poliisin tarkastellessa porttia, hän huomasi että portin rautatanko oli vääntynyt hieman ulospäin ja taipuneissa tangoissa saattoi selvästi nähdä kaksi pientä kämmenenjälkeä. Joku portin läheisyydessä ainakin oli ollut.


Outo liftaaja

Suomessakin on raportoitu oudoista liftareista, jotka ovat kadonneet ääntä pitämättä kesken matkanteon kun auto on ollut vielä vauhdissa. Alla tapaus Englannista.

Englantilainen mattomies Roy Fulton oli 1979 lokakuussa tulossa autollaan kotiin tikanhaittokilpailusta, kun Bedforshiressä hän otti kyytiin nuoren liftarin, jolla oli kapeat kasvot, lyhyt kihara tukka, mustat housut ja valkoinen paita, jossa oli vanhanaikainen pyöreäkulmainen kaulus.Fulton kysyi mieheltä minnä hän oli matkalla, mutta mies vain osoitti tietä. Fulton arveli miehen olevan ehkä kuuro, eikä huomioinut asiaa sen enempää. Hän ajoi eteenpäin tasaista 90km tuntivauhtia ja ajatteli muutaman kilometrin päästä tarjota liftarille savukkeen, niinpä hän kääntyi häneen päin. Yllätyksekseen hän huomasi matkustajan paikan olevan tyhjä. Nuorukainen oli siis kadonnut ääntäkään pitämättä liikkuvasta autosta. Hiemän pelästyneenä Fulton ajoi suoraan bubiin ja tilasi viskipaukun, samalla hän kertoi oudon tarinansa bubin pitäjälle. Asiasta tehtiin ilmoitus myös poliisille.


Ellinora

Helmikuussa 1925 Elenora oli 12-vuotias talonpoikaistyttö. Ellinora asui romanialaisessa Talpan kylässä ja läheisessä kylässä. Hän löysi rahaa tien vierestä ja osti niillä makeisia. Tämän hän kertoi isoäidilleen, mutta isoäiti raivostui ja kertoi että ilkeät henget olivat ne siihen jättäneet. Sattumaako oli se että rahat löytyivät tien vierestä vai oliko kysymyksessä henget, mutta siitä lähtien alkoi poltergeist kiusata tyttöä.

Kotona ilmiöt voimistuivat ja Ellinoran vanhemmat päättivät viedä ellinooran papille, jotta hän manaisi hengen pois. Poltergeist ei kuitenkaan suostunut väistämään, vaan pikemminkin aloitti. Ilman halki leijui täysinäinen vesikannu, josta ei läikkynyt tippaakaan lattialle, vaatekirstu alkoi myös liikkua. Yksi tarkkailijoista sai iskun kasvoihinsa ohi kiitävältä leikkuulaudalta. Jokainen paikallaollut oli sitä mieltä ettei Ellinora itse olisi pystynyt noita temppuja tekemään.

Poltergeistin jatkaessa armotonta räyhäämistään, Ellinoran omat vanhemmat hylkäsivät tytön, jolloin hän joutui mennä asumaan luostariin. Luostarissa sama meno jatkui ja tyttö siirrettiin lopulta mielisairaalaan. Tapauksista oli laajasti sanomalehdissä ja parapsykologit kiinnostuivat asiasta. Yksi tutkija oli wieniläinen kreivitär Zo Waasilko-Serckli, joka oli vakuuttunut siitä että Ellinora oli Poltergeistin uhri. Hän siirsi tytön 1926 mielisairaalasta Wieniin asumaan.

Poltergeist kuitenkin kävi fyysisesti aggressiivisemmaksi. Tytön naamalle ja käsivarsiin ilmeistyi naarmuja. Kerran hänen käsivarteensa ilmestyi 25 puremajälkeä. Näiden puremajälkien synnyn havaitsi myös kreivitär. Puremajäljet näyttivät ilmestyvän aivan kun joku olisi purrut Ellinoraa, vaikka kreivitär itse piti tytön käsistä kiinni.

Englantilainen tutkija Harry Price tuli tapaamaan Wieniin Ellinoraa. Häneen tekivät myös vaikutuksen tytön naamoilla ja käsissä olevat naarmut, sekä käsissä olevat puremajäljet.

Ellinoora vietiin Lontooseen Laboratory of Physical Researchiin, joka oli tuolloin hankimaailman tutkinnan kantava voima. Ellinoraa tutkittiin kahden viikon ajan. Esineitä katosi ja liikkui, mutta vaikuttavinta oli kun saatiin valokuvasarjoja puremista ja naarmuista, joita ilmestyi tytön naamalle ja käsivarsille hyvin usein. Price oli vakuuttunut tapausten aitoudesta, mutta muut eivät. Kreivitärtä syytettiin jopa että hän olisi aiheuttanut naarmut tytölle. Kreivitär kiisti jyrkästi häneen kohdistuneet väitteet.
Syytä ei löydetty, mutta poltergeist hyökkäykset loppuivat muutaman kuukauden kuluttua.


Haamukasvoja keittiön lattiassa

Vanha nainen ja hänen pieni lapsenlapsensa istuivat kotinsa keittiössä maalaiskylässä, kun lapsi huudahti äkkiä innoissaan. Lapsen luottavaiset silmät olivat havainneet uuden hauskan leikin. Mutta tämä "leikki" kauhistutti vanhaa naista. Siitä kehittyi arvoitus, johon tiedemiehet kokeistaan ja tutkimuksistaan huolimatta eivät ole toistaiseksi pystyneet löytämään mitään luonnollista selitystä. Ilmiö tapahtui Belmez'in kylässä lähellä Cordoban kaupunkia Etelä-Espanjassa helteisenä elokuun aamuna vuonna 1971.

Lapsi oli huomannut ihmiskasvot, jotka olivat itsestään kuvautuneet vaaleanpunaiseen laattalattiaan - kasvot, joissa oli huolestuneet, äärettömän surulliset piirteet. Mitkään tunnetut väriaineet eivät olleet hahmottaneet kuvaa. Kun perhe koetti pestä ja hangata kasvoja pois, he kauhistuivat nähdessään, miten silmät vain avautuivat yhä laajemmiksi ja ilmeen tulevan yhä surullisemmaksi.

Säikähtänyt ja ymmälle joutunut talonomistaja purki lattian ja korvasi nuo pelottavat lattialaatat betonilla. Mutta kolme viikkoa myöhemmin ilmaantuivat lattiaan toiset kasvot, joiden piirteet olivat entistä selvemmät. Asia oli nyt saanut käänteen, joka oli yksinkertaisen kylänväen käsityskyvyn ulkopuolella, ja paikalliset viranomaiset saivat ryhtyä tutkimaan asiaa. He määräsivät, että osa lattiasta, johon kasvot olivat ilmestyneet, oli otettava irti. Tutkimukset aloitettiin. Työmiehet löysivät lattian alta keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä. Sillä välin ilmestyivät kolmannet kasvot, sitten neljännet ja vihdoin kokonainen ryhmä. Keittiö suljettiin ja sinetöitiin. Neljät kasvot lisää, joukossa yhdet naisen, ilmestyivät yhtä salaperäisesti toiseen osaan taloa. Mutta ne olivat viimeiset: ilmiö häipyi yhtä selittämättömästi kuin se oli alkanutkin.

Koko ajan nämä kuvat olivat houkutelleet taloon kaikenlaisia asiantuntijoita. Epäilevimmätkään heistä eivät voineet todistaa, että kuvat olisivat olleet ihmisen tekemiä. Yhä enemmän ymmälleen he joutuivat kuulemistaan äänistä, kun erittäin herkkiä mikrofoneja sijoitettiin taloon. Mikrofoneista kuului ääniä, joita pelkällä korvalla ei voinut erottaa: outojen kielten puhetta ja tuskaisia huokailuja, jotka myötäilivät lattian kasvojen silmistä kuvastuvaa ahdistusta. Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt todella tyydyttävästi selittämään Belmez'in kasvojen arvoitusta. Asiantuntijat ovat voineet vain arvella, että talossa on joskus tapahtunut joku hirveä murhenäytelmä, jolla on ehkä ollut yhteyksiä keskiaikaiseen noituuteen.