Olen suuresti huojentunut IB:n läpi pääsystä! Miut vituttaa ja harmittaa suuresti hennin puolesta, myö oltii tehokaksikko ja meijän ois pitäny seissä siel lakkittajaisis vierekkäin voiton kunniaks :'( tuun kovasti kaipaamaa miun ja hennin tok-esitelmän valmisteluu ja niitten interactive oraleitten, ne oli suuria ilon hetkiä elämän taipaleellani koska sain nii nauraa hennin hauskoille jutuille ja pääs purkamaa vitutustaa koko systeemii kohtaa.. ja oon muuteki kiitollinen viimesistä kolmesta vuuesta kun sai tutustuu nii monee erilaisee ihana persoonaa! Jännitin tuloksii viimesii asti maha kippurassa ja tuun ain muistamaa anne lindellin ensimmäiset sanat puhelimessa: "onneks olkoo".. en olin viel puoltois vuotta sitte uskonu päässeeni IB:tä läpi koska miul meinas usko loppuu omaa suoritukseeni NIIIIN monta kertaa, enkä koskaa kokenu olevani muuta ku epäonnistunu luuseri ku en saanu ikinä hyvii numeroita enkä onnistunu missää "assignmentissa" mut ylpeä olen itsestäni :) nyt sit näin jälkeepäi aatellen ku tiiän et oli monta heikkoo hetkee jollon oisin tosta noi vaa voinu lopettaa, voin vaa kiittää kaikkii ketkä miuta tsemppas jatkamaa; luokkakaverit, äiti, kaverit ja erityisest vesku joka pakotti aamul menemää kouluu :)