aamulla herään tyhjään huoneeseen, nousen ylös, palaan menneeseen. Joudun yksin taas kulkemaan oman itseni seurana. Haluaisin olla suosittu ihminen, haluttua seuraa siellä minne meen. Kuitenkin tunnen en kelpaa mihinkään, siis yksin jälleen mä jään..
Yksin joudun elämässä kulkemaan, yksin elämääni kelaamaan. En haluis millää tälläistä elämää, ei kukaan mua rakasta! eiks ketään todella kiinnosta?