Ykää ei sitten tosiaan enää oo.. kamala kylmä totuus, mikä alkaa pikkuhiljaa muodostua arkipäiväksi.. En voi käsittää miten niin elämän ilonen pieni poika on voinut lähteä.. Eikä edes varoittanut meitä mitenkään.. lähti vain varoittamatta, sanaakaan sanomatta.. Hirveä ikävä jäi.. jää vain nähtäväksi että koska tästä pääsee yli..
Alpenhirts Yves<3 -Ykä
Muistan kun eilisen sen päivän kun haettiin Ykä Paraisilta.. Pikku kulta oli selvästi juuri se jonka me halusimme, heti ensimmäisestä hetkestä asti.. Valokuvia on, mutta ne ovat todellakin enää vain muiston muistoja hyvistä ajoista..
Eka viikko Ykän kanssa oli jännittävää.. ensimmäinen koira meidän taloudessa.. kerrankin tulin joka päivä koulusta suoraan kotiin.. Ja sielä odotti pieni söpö poika häntää heiluttaen.. tai nukkuen.. Kun Ykä hieman kasvoi hän hoiperteli jo unisena vastaan aina ovelle kun tuli koulusta kotiin..
Pentutapaaminen.. se oli hauska kokemus.. Muut pennut olivat hieman arkoja.. Pennut tuli varovasti katsomaan muita pentuja ja jotkut pennuista ei tullut ollenkaan lähelle.. Ykä juoksi aina nopeasti katsomaan uusia tuttavuuksia ja saattoi pelästyttää vähän muita pentuja..
LUMI oli Ykän paras ystävä.. Ensi lumilla Ykä sekosi joka vuosi.. Ykä saattoi juosta tunninkin putkeen täysiä pihaa ympäri silloin kun tuli unta ekan kerran.. Talvisin sai Ykälle aina heittää lumipalloja ja kökköjä. KÖKKÖJÄ?! Onko ulkona KÖKKÖJÄ?! Silloin se taas sekos :)
Talvi aamusin kun oli todella pimeää ja kylmää, oli ensimmäinen aamuaskareeni joka aamu halia mun lämmintä kultaa<3