IRC-Galleria

Ja mie kun tänään aamuna heräsin niin aattelin että perkele, taas yksi tylsä viikonloppu edessä. Joo, kaikkea muuta. Pipsa on edelleen hengissä ja kunnossa kaikille mahdollisille maailmassa ja sen ulkopuolella vaikuttaville voimille kiitos!

Kuten Julie Andrews sanoisi: Let's start from the begining, a very good place to start. Tulin kotiin iltaseitsemän aikaan. Pipsa oli täällä vastassa omana energisenä ja iloisena itsenään. Leikittiin ja riehuttiin aikamme ja sitten tulin koneelle istumaan, Pipsa touhusi keskenään sängyllä, taisi luuta syödä. Sitten se alkoi kahdeksan maissa yskiä ja vähän ajan päästä oksensi. Se laattailee aina välillä iltaisin joten en huolestunut.

Mutta kun se oli oksentanut viidennen kerran, huolestuin. Pipsa kävi sängylle makaamaan. Se vaan makasi siinä. Sen silmät olivat täysin sameat, se oli aivan veltto. Eikä reagoinut mihinkään. Sillä hetkellä tuntui kuin sydän olisi jäätynyt pysähdyksiin. Ainoa ajatus oli että nyt se kuolee. Menin paniikkiin (joka on tässä kohtaa lievä ilmaisu). Soitin äitille joka lupasi lähteä tulemaan seuraavalla bussilla. Yritin soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja karjuin puhelimelle kun kukaan ei vastannut. Siinä sitten makasin veltto koira sylissäni sängyllä parkuen hysteerisesti. "älä kuole, älä kuole!".

Siinä vaiheessa huomasin että Pipsan naama oli turvoksissa ja korvissa oli punaisia laikkuja. Tarkastin että se hengittää vielä ja kurkkasin ikenet; kalpeat. Kävin ottamassa rauhoittavia koska muuten olisin saattanut mennä itsekkin tajuttomaksi, olin aivan hysteerinen ja olin varma että nyt miun pieni elämänvalo otetaan pois. Mutta sitten Pipsaan alkoi tulla vähän eloa, se reagoi miun puheeseen. Se alkoi jo vähän liikuskelemaan ja haki lelun viereensä. Mutta tää turvotus ja ihottuma olivat vasta villiintymässä. Kun äiti saapui, Pipsa juoksi jo ovelle vastaan, mutta perkele kun korvia kutitti ja kuonoa kutitti. Joka paikkaa kutitti, se hiulasi itteään mattoon ja yritti raapia.

Ja sitten joku vihdoin vastas miulle, jonotin ikuisuuden puhelimessa kuunnellen kaameaa jonotusmusaa. Täällä kun on semmonen systeemi että koska Turun alueen viikonloppuisin päivystävän eläinlääkärin vastuulla ovat Turku, Raisio, Naantali, Piikkiö ja Paimio, saattaa joutua lähtemään minne vaan. Ja kappas; miulle sanoi nainen puhelimessa että Raisioon on tultava. Kello oli tässä vaiheessa 21.40. Ja myö lähteään, puin iipun lämpimästi koska tuolla on helvetinmoinen tuuli.

110 lähti Naantaliin keskustasta 22.15 ja siihen piti ehtiä ja koska bussi oli juuri mennyt, päätettiin että äiti soittaa taksin tähän ja mennään sillä keskustaan. Ja hyvä tuuri jatkuu; Taksi saapuu, kuskinaan ulkomaalainen mies joka ei osaa suomea kunnolla. Noh, äiti pyytää viemään meidän kauppatorin laidalle 110:n pysäkille. Kuski nyökkää ja lähtee ajamaan (ylinopeutta). Ja kaiken päälle vielä puhuu kännykkään ajaessaan. Olin varma että joudutaan kolariin tai päädytään aurajokeen. Pipsa itki siinä sylissä pää turvonneena ja mie aattelin että mitähän kivaa vielä tulee. Ja samalla sekunnilla alkaa radiosta soida Backstreet Boys. Ja näillä hetkillä äiti huomaa että kuski on viemässä meitä aivan väärään paikkaan. "EI bussiasemalle vaan KAUPPATORILLE!" jyrisee äiti. No päästiin sitten keskustaan ja samalla sekunnilla kun noustiin taksista, saapui 110.

Noustiin kyytiin ja edessä on seuraava ongelma. Ei tiedetä ollenkaan missä Vettori on eikä siis tiedetä missä pitää jäädä pois. Onneksi muistettiin että kirjasto on sen klinikan lähellä ja sen perusteella kuski (joka oli ERITTÄIN mukava) tiesi minne oltiin menossa ja lupasi jättää meidät oikeassa paikassa. Ihan Raision keskustaan. Ja kipitettiin pysäkiltä kohti Vettoria, eikä oltu tässäkään vaiheessa 100% varmoja että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Mutta siinä se oli nenän edessä!

Päässään sisälle, ilmoittaudutaan. Jouduttiin odottelemaan vähän aikaa koska meitä ennen oli tullut suloinen spanieli hätäleikkaukseen. Pipsa oli tässä vaiheessa tokkurainen mutta kuitenkin erittäin valpas, koska sitä pelotti. Punnittiin iippu (8,5kg) ja päästiin toimenpide-huoneeseen. Mieslääkäri tutki Pipsan, tunnusteli mahan alueen tarkkaan koska miuta huolestutti kohtutulehduksen mahdollisuus. Kaikki ok siellä. Ikenet oli tässä vaiheessa jo melkein normaalit, hieman kalvakat vielä. Turvotus oli alkanut laskea bussissa ja lääkärin tutkiessa Pipsalla oli päässä vielä paiseita ja huulet turvoneet mutta nokkosrokko-tyyppinen ihottuma oli hävinnyt. Kuume mitattiin, vähän oli lämpöä. Pipsa sai lyhytvaikutteisen kortisoni-piikin lihakseen. Allergisen reaktion aiheuttajasta ei ole mitään tietoa. Pipsa ei ollut syönyt mitään epänormaalia. Ja tuo miut puolikuoliaaksi säikyttänyt episodi, siitäkään ei osannut lääkäri sanoa. Miten olisikaan, eihän se ollut paikalla.

Melkeen heti piikin saatuaan Pipsan huulet ja päänahka palasivat normaaleiksi. Jatkohoito-ohjeet olivat että mikäli ihottumaa/turvotusta tulee vielä niin kyytabletteja pitää antaa. Jos ei niillä mene ohi niin takasin Vettoriin. Ja pari päivää pitää ottaa rauhallisesti, sanoi vastaanoton täti. Miuta nauratti siinä että yritäppä mäyräkoiralle sanoa että ottaa rauhallisesti. Maksettiin lasku (80e) ja jäätiin siihen odotushuoneeseen 20 minuutiksi koska bussi lähti Naantalista 23.20 ja kello oli vähän vaille yksitoista. 110 tulee Naantalista Raision keskustaan n. 10minuuttia. Sitten kipitettiin pysäkille, Pipsa tahtoi syliin, oli ihan väsynyt. Pysäkille tuli muutama känninen teini örveltämään, mukavaa. Äiti hieroi Pipsan korvia siinä kun niitä paleli.

Bussi tuli, oli sama kuskikin vielä. Loikattiin kyytiin ja matkattiin kauppatorille. Siitä sitten torin poikki taksille. Tässä vaiheessa Pipsa alkoi jo itkeä väsymystään. Hypättiin taksiin, Pipsa ehti juuri nukahtaa kun tuli meidän aika jäädä pois ja äiti lähti jatkamaan matkaa Haarlaan. Käveltiin kotiin ja pikkuisen Pipsa hoiperteli. Oli niin iloinen kun pääsi kotiin. Laitoin sille iltapavut kuppiin vähän ennenkuin tää kaikki alkoi, niin nyt se narskutteli ne kun kotiuduttiin (n. klo 00.00). Ja heti syötyään Pipsa loikkasi sänkyyn ja sammui. Tuossa se nyt uinailee tyynyllä TERVEENÄ! Olen niin helpottunut ja onnellinen, en tiedä mitä olisin tehnyt jos... Se oli aivan kauhea tunne, olin varma että Pipsa kuolee. Toivottavasti tätä ei tarvitse kokea uudestaan.

Ja lisää tätä "tylsää viikonloppua" edessä. Äiti ilmoittaa miulle ihan pokkana että "isäs tulee huomenna auttamaan ronjan muutossa." Siis MITÄH!!?? Kaikki jotka tietää miun ja iskän suhteesta ja ongelmista tietävät miksi olen erittäin sekaisin ja ahdistunut. Miten mie pystyn huomenna menemään Haarlaan ja kohtaamaan sen. Yli viisi vuotta.. Miulla hajoaa pää. Luultavasti ilman Rouva Pilleriä olisin taas romahtanut. Pitänee napsia niitä huomennakin ennenkuin lähtee muuttoapuun. Hey dad..

Varmaan sanomattakin selvää että olen väsynyt. Semmonen paniikkihysteriahermoromahdus-tilanne kun laukeaa ja kaikki on hyvin niin tulee väistämättä hirveä uupumus. Taidan siis mennä ihanan aarteeni viereen nukkumaan. Otan tassusta kiinni enkä päästä ikinä irti. Minun lapseni<3