Olen vihainen. Ja pettynyt. Ja surullinen. Ja edelleen olen tietämätön että mitä teen. Mitä pitäisi tehdä? Sitä kun kukaan ei kerro. Vaan eipä mun menettäminen tunnu kellekään olevan kovinkaan kauhea asia. Ehkä vaan katoan kaikilta. Ettei iske paniikki joillekin ottaa sanojaan takaisin. Liikaa ihmisiä jotka saattaisivat haluta tehdä niin. Kukaan ei kyllä edes huomaisi mun puuttumista. Ei, en ole marttyyri, se on realismia. Sekavaa sekavaa. Enkä ole edes ottanut mitään, taidanpa korjata senkin kohta. Mutta perkele kun itkettää vaan ja haluan räjähtää. Argh, tosi huono päivä. Ja ahdistaa se löydös. Maanantai.. Tekisi mieli perua se. En tahdo tietää. Perua kaikki kun en tahdo tietää. Perkele.
Tuntee molemmat sen nahoissaan
Turhaa sun on säästää kumpaakaan
Jos ei nyt niin myöhemmin
mut siihen asti tää vaivaa kuitenkin
Liiba-laabaa täydeltä laidalta